Adult-FanFiction.org : Non English

Jouji	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1002 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 1
- 2
------------

Suntory tekisi
terää....

Pitkäkuonoinen
ja -korvainen hahmo nojautui taemmas toimistotuolissaan. Kuivakka
narahdus.

Napsahdus,
kun hammastikku katkesi kahtia. Hammasväleissä oli vielä
äskeisen aterian - noudetun, sellaisen - pieniä jäänteitä,
joista valkoinen hahmo ei jaksanut enää välittää.

-
... Olet ällöttävä.

Toinen
silmä avautui laiskasti ja hahmo tarkasteli pöytänsä
toisella puolella olevaa työkumppaniaan, virnistäen sitten.
- Paraskin puhuja... Mutta anna arvata.. Weed lähetti sinut
tuomaan tämän viestin..?

Paksuniskaisen
hahmon tekovihainen ilme lientyi hymyyn ja hän istahti tuoliin,
huokaisten. - Kuulehan, Jouji... Lähtisitkö täältä
jos saisit paremman paikan.. Tilaisuuden..?

Joujin
hännänpää kiertyi hieman ja hän iski
kyynärpäänsä pöydälle sellaisella
voimalla että perhekuvat tärähtivät.

Ääni
oli pelkkää sihinää, mutta kuuluvaa sellaista. -
Hulluksiko minua luulet...Tietenkin, ystäväiseni...
Olethan nähnyt miten Weed menettelee... Hän ihastui
siihen.... Mikäselutkanyt...

Hiro
katsoi hetken ystävänsä kättä, joka teki
ilmassa paljonpuhuvaa ympyrää, ilmaisten että nimi oli
unohtunut toisen mielestä. - Koyuki.

-
Aivan.. Aaah.. Sitten, sen pikkuveli huomaakin olevansa
poliisikoulussa ilman että tarvitsisi työskennellä
jossain surkeassa kuppilassa.. Mätä valtaa maan. Tai
ainakin tämän paikan, jossa työskentelemme.

-
Sinä tarvitset viskiä. Tule käymään
luonamme.

-
Naah.. Ajattelin tänään lähteä käymään
vanhempieni luona.. Ja nyt kun on tämä rikosaalto... Ja
lämpösellainen myös...

Sekä
Jouji että Hiro vilkaisivat vihaa hehkuvin katsein aurinkoon,
joka loisti säleverhojen läpi ja raidoitti sekä
valkoisen että keltaisen turkin tummemmilla raidoilla.

Hikipisara
vieri pitkää kuonoa pitkin ja putosi papereille. Jouji
nousi tuolista ja käveli ovelle, alkaen vaihtaa siviilivaatteita
ylleen, huolimatta siitä että toisen katse oli liimautunut
hänen selkäänsä

-
.... Sano, että lähdin kaduille, hän sanoi vakaasti
suoristaessaan kravattiaan. - Weedin kiire on sitä kiirettä.

Hiro
naurahti vaimeasti vanhalle kurssitoverilleen. Huolimatta karkeasta
puhetavasta, toinen oli enemmän kuin oikeassa.

****

Jouji
huokaisi nähdessään matalan talon. Täällä
asuivat hänen vanhempansa, sekä veli Ken. Oli asukkaita
ollut vielä yksi lisää - muttei enää...
Miney oli hukkunut uintiretkellä.

Pitkä
ja laiha hahmo avasi takorautaisen portin, saaden ilmeisesti aikaan
liikettä talon sisällä, sillä verhot heilahtivat.

Jouji
odotti hetken ennen kuin soitti ovikelloa. Ansaitsenko minä
palata tänne, uudestaan ja uudestaan...? Sisarenmurhaaja..? Ken
väittää aina, että minä painoin Mineyn veden
alle...

Käsi
puristui nyrkkiin ja iskeytyi puuhun. Paskat!

Ovi
avautui varovasti ja Jouji huomasi katsovansa äitiään.
Ensiksi poika ajatteli pelästyttäneensä, mutta tuo
huolestunut ilme oli ilmeisesti pitkäaikaisempaa.

-
Tapahtuiko töissä jotain..?

-
Ei oikeastaan.. Sen enempää kuin tavallista...

Vastaus
näytti riittävän. Jouji kuitenkin rypisti kulmiaan
kauempaa talosta kantautuvalle musiikille, jonka mukana hoilasi
hänelle harvinaisen tuttu ääni.

Cross
ei sanonut eleeseen mitään, vaan suuntasi keittiöön.

-
Ainakin Ken on kotona...

Jouji
tunsi pahantuulisuuden vyöryvän ylitseen ja suorastaan repi
kengät jalastaan, vaihtaen ne tapansa mukaan sisäkenkiin.
Viime vierailu oli sujunut suhteellisen hyvin - Ken oli ollut ulkona
- mutta tästä tulisi katastrofi..

Hän
istahti yhdelle tuolille, joka oli sijoiteltu korkean pöydän
ääreen ja huokaisi syvään, sulkien silmänsä.
- Ei tarvitse laittaa teetä, äiti....

-
Mistä lähtien minä olen ollut sinun äitisi?

Lempeä
ääni oli vaihtunut ilkkuvansävyiseen, ja sanoja säesti
pussin rapina ja perunalastuja jauhavien hampaiden rouske.

Jouji
ei viitsinyt avata silmiään. - Sinä siis syöt yhä
tuota paskaa ja laulat karaokea..? Saatanan kotiloinen... Ei ihme
että äiti on kuin aaveen nähnyt...

-
Kage on luvannut auttaa minua motskarin korjaamisessa.

-
Hmmh.. Ai Kage siis...? Aiotko samaan kuin hän..? Isken sitten
raudat ranteisiisi joku päivä...

Pahantuulisuus
oli saavuttanut korkeimmat lukemat ja mieli iskeytynyt pohjaan. Jouji
avasi silmänsä vain nähdäkseen veljensä
irvailevat kasvot.. Pari puukonarpea enemmän kuin viimeksi...
No, jos toinen oli valinnut tiensä, ei sitten.

Kauempaa
talosta kuului vaivaista yskintää, hiljaista itkua ja vielä
hiljaisempaa puhetta.

Jouji
nousi irvistäen, otti salkkunsa ja käveli ovelle, vaihtaen
omat kengät mekaanisesti jalkoihinsa. Hän astui raikkaaseen
ulkoilmaan ja pysähtyi hetkeksi, sulkien oven.

Tämä
ei ole enää minun paikkani... Tämä on täysin
tuntematon... Ajatus olisi saanut ehkä jatkoakin, ellei
Jouji olisi kuullut takaansa hivenen vaativaa yskäisyä,
kohteliasta pyyntöä siirtyä.

Hän
toimi pyynnön mukaan ja käännyttyään ympäri,
hän huomasi tuijottavansa heidän perhelääkärinsä
silmiin.

Akame
ei ilmeisesti odottanut anteeksipyyntöä, vaikka se - ja
muut kohteliaisuudet - olivat valmiit singahtamaan ulos
keskustelukumppanin suusta, kämmen nousi ilmaan pysäyttämään
ne. - Ei ole tarvetta... Isäsi on kamalan huonona.. Sokeus
pahenee... Ja se syöpä..

Jouji
ei väistänyt katsetta. - En syytä sinua..

-
Sairaalaan viemisestä ja kemoterapiasta ei ole enää
mitään hyötyä... Syytän yhä itseäni
miksi teimme sen pommin silloin... Aiheutimme Ensimmäisen
Sodan... Teen tätä siksi koska rikokseni armahdettiin...

-
Ole hiljaa, onko selvä? Ilman sinua minä en olisi edes
syntynyt... Helvetti, sinä yritit pelastaa Mineyn...

Jouji
kääntyi ripeästi, jonkinlainen tuskanirvistys
kasvoillaan. Hän avasi autonsa ovet jo kaukaa, asteli Toyotansa
luokse, nykäisi oven auki, istahti kuljettajan paikalle ja
starttasi vääntäen avainta melkein yli rajojen.

Helvetti,
helvetti, helvetti!

*****

Jouji
pani merkille astahtaessaan aulaan ettei Koyuki ollut taaskaan
paikalla. Vino hymy nykäisi hänen suupielensä
ylöspäin. Minun on päästävä käymään
Gajou Megacorpissa.. Siellä sihteeri on sentään
_mies_.... Tiedän, että Kurotora sekoaisi jos saisi tietää
että hänen ainoa kunnollinen poikansa olisikin homo...

Portaat
ylös ja vasemmalle. Poikkeaminen työhuoneessa.. Kyllä,
tuo kansio oli vietävä Weedille...

Kaksi
lasiovea eteenpäin, kunnes oltiin melkein käytävän
päässä.

Jouji
nosti toista korvaansa ja painoi sen puista ovea vasten. Se, mitä
huoneesta kuului, sai vatsan kiertämään.

-
Ummh.. Eikö hän olekin ihana, Jerome...? Ottaa sinulta
suihin vain koska minä käsken.... Nojaudu vähän
tännepäin... Mmmh.. Juuri noin.. Aaahh... Suutelet
ihanasti...

-
Älkää, pomo... Mmm.. Agh! Agh! Aaaah!

Jouji
menetti silkan kuvotuksen ansiosta tasapainonsa, mutta välttyi
kaatumasta muutaman akrobaattisen eleen ansiosta. Hän paineli
inhosta huohottaen, sieraimet ja pupillit suurina pois käytävältä.
Lasiovi helähti kiinni lähes viivasuoran hännän
jäljessä.

Huoneessaan
oleva Weed tyytyi hymyilemään itsekseen ja jatkamaan
ahnasta, rajua liikahtelua. Hän tiesi kuka pikku nuuskija oli.

***
- 1
- 2
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Jouji