Adult-FanFiction.org : Non English

Murha/Oikeutus	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1231 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 8
- 9
- 10
-------------

Hevonen
loikkasi kevyesti paljaan pensaikkorivin yli. Muutama laukka-askel ja
taidokas liukuminen alas joenrantaan palkittiin pysäyttävällä
suitsiennykäisyllä.

Weed
jalkautui ja huoahti, katsellen kylmyyden ansiosta tiivistynyttä
hengitysilmaansa sen katoamiseen saakka.

Aurinko
ei nousisi aivan vielä... Heillä olisi aikaa.

Mies
nosti varoen matkakumppaninaan toimineen - mutta ilmeisesti
nukahtaneen - Joujin hevosen selästä ja laskeutui itse
polvilleen joenrantaan.

Yllättäen
hevonen kävi makuulle - Jouji näytti tajuavan unissaankin
lämmönlähteen ja painoi päänsä satulaa
vasten.

Weed
tunsi ennen niin hienon univormunsa kastuvan sulavasta lumesta,
muuttuvan arvoasemaa osoittavista vaatteista vaivaksi...

Mies
katseli hivenen välkehtivää, vapaana virtaavaa vettä
ja sylkäisi.

Poskille
valui jotain ikävää ja suolaista.

Pitkästä
aikaa...

Korvat
havainnoivat takana olevan metsän suunnasta kavionkopsetta, joka
lakkasi. Sitten Jeromen hivenen ilkkuva ääni kantautui
korviin:

-
Ah, komentaja... Olette todella avoimella paikalla. Ampuja voisi
koettaa vastarannalta - tai tulla yli.

Weed
hymähti, mutta piti katseensa vedessä. - Ei kukaan minun
joukoistani... Minä olen tietääkseni ainoa, joka
suostuu menemään veteen kuin veteen, uimaan jään
alla - mitä luonnolla onkin ikinä tarjottavana....Koulutin
itseni siihen.. Veljieni kustannuksella.

Kuului
kahahdus Jeromen jalkautuessa. Mies kuiskasi hevoselle muutaman sanan
ja käveli pensaikon läpi, liukui taidokkaasti rantaan ja
laskeutui komentajansa viereen.

-
Kerro.

Weed
kohotti kulmiaan ja vilkaisi toiseen. Sitten hän palautti
katseensa rantaan ja hymähti. - Aah.. Annahan kun muistelen..
Kylvimme koko kolmikko isossa saavissa... Minä menin sinne usein
viimeisenä - mukanani ämpärit täynnä
jokivettä. Kumosin ne veljieni niskaan ja loikkasin joukkoon..
Joskus täytin saavin yksin
ja hymyilin niin vakuuttavasti kuin osasin.. Veljeni eivät
tehneet eroa lämpimän ja kylmän veden välillä,
koska ulkona oli pimeää, eikä sisällä ollut
tilaa kylpeä.. Äiti oli julmetun vihainen.. Isä ei
viitsinyt puuttua asiaan.

Jerome
naurahti. - No, tarkoitus pyhittää keinot... Vai miten se
meneekään...

Weed
hymähti, mutta puhui sitten matalalla äänellä. -
Tiedät kai, että Blue...?

Jerome
huoahti ja kohdisti katseensa veteen. - Hänhän sanoi vain
"lainaavansa" hevosta..? Lähetti sen juoksuun, jotta
yksi vangeista sai sen...

-
Mm-m.. Sinun olisi täytynyt nähdä hänen lähtönsä.
En itse nähnyt siitä paljon sen kaaoksen takia, mutta
sellainen tapa kuolla.. Mahtipontista. Kuten hänen koko
elämänsä.. Aina esillä, huutamassa...

Jerome
nousi jaloilleen. - Muistan vielä sieltä koulusta... Kun
meidän päähämme tankattiin sitä typerää
aatetta.. Hän oli koko joukosta ainoa...
Ainoa.... Joka uskalsi
haastaa sen kaiken.... "Ettekö te
itse tajua, että tämä rotuoppi on paskaa?"
Opettajat pelkäsivät kapinaa... Mutta Blue sai ystäviä..
Vihollisia...

Weed
naurahti surullisesti. - Kun kaikki kerran muuttuu, minä pelkään
sitä miltä näytän...

-
Silloin sinä olet joko piiloutunut tai kuollut... Mutta otetaan
Jouji ja lähdetään... Minun täytyy sitoa haavani
ja luulen, että jotkut olisivat kovin innokkaita tekemään
sen.

***

Puukonterä
liukui tarkasti ja puhdisti mäntyrungosta hakatun pienikokoisen
puunpalan likaisesta kuoresta.

Hiro
nosti keskittymiskykynsä kohteen tarkasteltavakseen ja virnisti.
- Aah.. Täydellinen.

Takaa
kuuluva Sasuken huuto särki ihannoinnin luoman lumouksen. -
Naa.. Miksi sinä teet turhaa työtä? Voisit vaikka
käskeä vaimoasi... Minä en syö
noita siemeniä..

Hiro
tuhahti. - Leipääkö niistä pitäisi
leipoa...? Se saattaa onnistua, jos löydämme hylätyn
talon...

Vastaus
oli musertava. - Ei. Minä en vain syö niitä. Onko
niitä riisikakkuja..?

Hiron
hartiat lysähtivät silkasta vihasta, mutta hän sai
silti sanottua selviä sanoja murinan sijaan. - Aamiainen meni jo
ja sinä olet ahne sika!

Hiukan
kauempana olevalla tukilla istuva GB söi halukkaasti siemeniä
ja kuivaa kuorta, ilmeisesti vahvistaakseen laihaa varttaan.

Hiro
puuskahti ja pudisti päätään. Hän kuuli
takaansa henkäyksen ja kääntyi, liikahtaen yllättävän
nopeasti kokoonsa nähden.

Puhdetyökapula
mäjähti keskelle Sasuken naamaa, tyrmäten miehen
välittömästi ja saaden tämän kaatumaan
tömähtäen pehmeään lumeen.

Reika
tyytyi vain nielaisemaan hillitysti.

GB:n
suupielistä roikkui kuorensuikaleita kuin kissakalan viiksiä.
Hän tyytyi jauhamaan ruuan loppuun lähes äänettömästi
äskeisen nautiskelun sijaan.

Hiro
tuhahti vihaisesti ja pudisti päätään. -
Parantumaton pervo... Siitäs sait, kun katsoit naisten haaroja
heidän ratsastaessaan... GB, mitä Sasuke teki siviilissä..?

GB
pyyhkäisi ohimennen suutaan ja puhui sitten. - Hän oli
minun ja Joujin kanssa töissä painossa.. Kaikki se mitä
hän näki ennen junaan astumista, muutti häntä
aivan liikaa... Siellä tapettiin ihmisiä, jopa pieni
lapsikin.

Hiro
irvisti. Vaikka toinen ei nähnyt elettä, katumus kuulsi
sanoista. - Tietenkin... Arvelinkin jotain sellaista, mutten koskaan
kysynyt... Kai minä tein virheen.

GB
hymähti. - Se johtui vain siitä, että meidän piti
ainoastaan yrittää elää..

Tyynessä
ja kirpeässä aamuilmassa kantautui kaukaisten
kirveeniskujen lisäksi yllättäen jotain muutakin -
hevosten korskuntaa ja kavioiden kopsetta.

Hiron
käsi hakeutui välittömästi vieressä olevalle
kiväärille ja hän nousi puolittain laakealta kiveltä,
jolla oli istunut.

GB
epäröi hetken, mutta otti kiväärinsä ja
nousi tukilta. Miehestä näki heti, ettei hän ollut
koskaan ennen pidellyt asetta.

Harvaan
kasvavien mäntyjen välistä ilmestyi ratsain kaksi -
tai oikeammin kolme - tuttua hahmoa.

Weed
ei ollut ilmeisesti keksinyt mitään sopivaa tervehdystä,
joten hän oli ottanut matkanvarrelta paljaan puunoksan ja
heilutti sitä nyt kuin merkinantolippua.

GB
naurahti vaisusti. - Viholliset eivät varmaan käyttäisi
tuollaista.

Hiro
tyytyi vain naurahtamaan myöntyvästi.

Reika
lopetti viimeisen kävyn perkaamisen ja laski kulhon lumeen,
tukevasti kiveä vasten. Sitten hän poimi maasta kourallisen
lunta ja vei kätensä tajuttoman Sasuken kasvojen ylle. -
Herää, senkin pervo. Nyt tiedän sen oudon katseen,
mikä on seurannut minua...

Puoliksi
sulanutta lunta tipahti surullisesti tajuttoman miehen kasvoille.

Hevoset
pysähtyivät ja Jerome kuului kysyvän ilkkuen:

-
Mitä, tapatteko te täällä toisianne...?

Reika
piti yhä katseensa Sasukessa, pudottaen lopun käden sisällä
olevan lumen miehen kasvoille. Naista oudoksutti hieman se tosiasia,
etteivät GB tai Hiro saaneet suistaan muuta kuin outoa korinaa.

-
Mmm.. Melkein... Hän on pervo.

Weed
kuului laskeutuvan hevosen selästä. - Reika, missä
muut ovat? Jerome tarvitsee lääkinnällistä apua.

-
He ovat kauempana metsässä. Keräämässä
käpyjä ja kaatamassa puita... Tuota Hiro-kulta, menikö
käpy väärään kurkkuun?

Kysymyksen
esittäessään Reika kohotti katseensa hitaasti. Sitten
hän kirkaisi, saaden muutaman lähipuun korpit lennähtämään
kauhuissaan pois oksiltaan.

Jerome
irvisti ja nosti oikean kätensä rauhoittaakseen
kauhistuneen naisen. - Tämä ei... Tämä ei ole
mitään.

Reika
pudisti päätään. - Sanoisitko noin, jos jalkasi
olisi puoliksi irti?

-
No en, mutta...

Weed
nosti kätensä ja tukahdutti naurahduksen. - Parempi mennä..
Hiro ja GB voivat huolehtia Joujista kunnes hän herää,
eikö? Hän on valvonut aivan liikaa...

Jerome
jalkautui huokaisten ja asteli ankaralta näyttävän
Reikan luo, istahtaen varovasti tukille naisen viereen.

Sasuke
näytti ottavan rauhallisesti lukua improvisoidusta aseesta
saamansa iskun jälkeen, eikä häiriintynyt ympäriltään
kuuluvista äänistä taikka siitä seikasta, että
häntä nostettiin ja siirrettiin huovan päälle.

Jouji
nostettiin varovasti hevosen selästä ja hänet
laskettiin toisen tukin viereen huovan päälle - hän
sai päätuekseen puolityhjän repun sekä
vartijoikseen Hiron ja GB:n.

Jerome
otti jo valmiiksi kasvoilleen myrtyneen ilmeen. Ilme kuitenkin
muuttui kivuninahdukseksi Reikan iskiessä julmasti lunta suoraan
arkaan haavaan ja repiessä näin suojakudoksen auki.

Mies
oli vähällä kääntää päätään,
mutta pitäytyi. - .... Hemmetti! Onko tämä jokin
kosto? Perhana! Weed! Weed!
Tämä nainen kiduttaa minua!

Reika
siirsi oikeaa kättään ja läimäytti Jeromen
hiljaiseksi, jatkaen sitten haavan puhdistamista ammattilaisen
tavoin.

Weed
oli kuitenkin kadonnut oksan kanssa etsimään toisia, joten
Jerome sai kärsiä kivun ja alemmuudentunteen ilman
komentajan toverillista seuraa.

Ylpeytensä
onneksi kaikessa hiljaisuudessa.

***

Hougen
laski sulkakynän pöydälle ja kohotti välinpitämättömän
katseensa. Hänen huulensa vääntyivät
harmistuneeseen hymyyn.

Ovella
oli Tesshin. Muttei suinkaan samanlaisena kuin viimeksi.

Hougen
haistoi hennon savunhajun ja näki päätöyhdön
mustuneen epäonnistuneen paistoksen tavoin. Myös arvomerkit
puuttuivat - ei, ne oli riuhtaistu väkivaltaisesti pois
koristeellisista nauhoistaan.

-
Näytät kammottavalta. Halusiko joku varastaa arvomerkkisi?

Tesshinin
silmät näyttivät kapenevan silkasta vihasta. - Oletan,
että tiedätte tilanteen... Nyt ei ole aika veistellä
vitsejä. Hyogon leiri on tuhottu. Ja minut....

Hougenin
kulmat kohosivat. Hän ei tehnyt hetkeen mitään muuta.
Sitten hän puhui synkin sanoin:

-
Meinasitko... Meinasitko todellakin sanoa, että sinun
päätöyhtösi on kärähtänyt?!
Miestappiot ovat jotain, mutta tuo-

Toisen
ylijohtajan vasen käsi nousi vihaisesti ylös, alkaen
seuraavaksi hakata pöytää paalujuntan tavoin.

-
TUO ON NAURETTAVAA, SENKIN NARSISTINEN PASKA! OTA JA PUSKE LEHTIÄ!!

Tesshin
nielaisi ja kääntyi. Hänen oikea kätensä
laskeutui ovenkahvalle. - Kyllä, sir. Mistä aloitan?

Vastausta
ei tullut, joten Tesshin poistui. Hän tiesi arvostuksensa
laskeneen, mutta oli toisaalta tyytyväinen.

***

Jouji
tajusi haistavansa jotain.. Aistit olivat viimeinkin palanneet.

Tuoksu
oli.... tuttu.

Muisti
toimi vielä - kaikista kauheuksista huolimatta. Jouji muisti
lapsuudesta ne lukuisat retket metsään... Käpysodat.
Äiti oli kieltänyt, mutta isä oli sanonut sen olevan
tervettä.

Terveys
oli päättynyt viimeistään siihen, kun Jouji oli
onnistunut heittämään kävyn veljensä
kurkkuun. Kuinka kaukaa se olikin heitetty...

Miney
oli nauranut maassa kuin hullu...

Äiti,
isä.... Olen pahoillani... Minusta ei tullut urheilijaa, kuten
toivoitte... Mutta minä... Minä haen teidät turvaan..
Lupaan sen!

Yllättäen
tuttu ääni tunkeutui heräilevään mieleen.
-... Oh! Hän hymyilee!

Jouji
avasi laiskasti silmänsä ja huomasi ylleen kumartuneen
Sasuken kasvot. - .... Onko tämä jokin leirin epävirallinen
laajennusosa?

Hiro
kuului naurahtavan vaimeasti. Sitten hänkin ilmaantui Joujin
näköpiiriin. - Ei se kävisi päinsä... Meidän
onnistui paeta sieltä...

Asian
tajuaminen kesti Joujilta hetken verran. Sitten hän näytti
joutuvan paniikkiin. - Paet-

Hiro
nyökkäsi ja hymyili rauhoittavasti, väistyen sitten. -
Nousehan, niin näet yhden organisoijista....

Jouji
painoi kyynärpäänsä vasten huopaa ja kohottautui
kömpelösti istuma-asentoon.

Kapulaniskusta
täysin toipunut Sasuke väistyi hieman epäillen, aivan
kuin peläten Joujin pyörtyvän henkilön
näkemisestä.

Mutta
pelko oli turha. Joujin kasvoille levisi vaisu hymy hänen
nähdessään lähes itkua vääntävän
Jeromen, jonka kammottavaa haavaa Reika hoiti yllättävän
tottuneesti.

Jouji
ei voinut estää naurahdusta. - Sinulla ei ole mitään
syytä murjottaa... Sinulla on osaava hoitaja, vaikkei hän
pukeudu valkoisiin.. Mutta ole hyvä ja sano... Oliko poissaolo
minulle strategisesti tarpeen?

Jerome
kohdisti katseensa Joujiin niin hyvin kuin kykeni ja näytti
miettivän hetken. - En ole aivan varma... Mutta olen pahoillani,
ettemme saaneet sinua ulos aikaisemmin...

-
Kuka minut haki...?

-
Weed. Hänet myrkytettiin ja hän kosti sen Akamelle..
Neuvoin hänelle, että olet siellä... Hyogon leiri on
nyt raunioina... Blue poltti sen ja kuoli itse. Vei tosin Tesshinin
ylpeyden. Hmph... Aih! Reika kiltti, älä...

Hiro
naurahti. - Jeromen ylpeys ei saa häntä sanomaan: "Älä
pahoinpitele minua".....

Jouji
pudisti päätään ja paneutui takaisin maate,
hilliten naurunsa. - Älä viitsi... Jos nauran, minulta
katkeaa verisuoni päästä... Mutta Weed...?

Yllättäen
GB puhui. - Hänellä on raudanluja syy. Muuten...
Uskaltaisitko syödä mitään..? Nämä
männynsiemenet ovat todella hyviä.

Jouji
ei hätkähtänyt tippaakaan sanasta "männynsiemen".
- Ehkei nyt...

Sasuke
huokaisi masentuneena. - Kuulostaa aivan kuin niitä tuotaisiin
vielä lisää...

Kaikeksi
yllätykseksi Jerome alkoi kiroilla vaimeaan ääneen. -
Voi hemmetti... Lydia näkee minut tällaisena....

Hiro
tyytyi vain virnistämään. - Ajattele, sait ensimmäisen
arpesi.

Jerome
ravisti päätään voimakkaasti ja näytti
kuuntelevan kauhuissaan lähestyviä työmiehiä ja
-naisia. - MINÄ MENETIN KORVAN! KORVAN! EI SE OLE MIKÄÄN
ARPI!

-
Oli miten oli, naiset rakastavat kärsineitä miehiä...

Jerome
puuskahti vihaisena Hiron ivalle ja epätoivo näytti
vaihtuvan murjotukseen.

Puiden
välistä esiin harppova ja hameessaan käpyjä
kantava nainen ei suinkaan kirkunut, vaan ärähti purevasti.
- Teloit sitten itsesi... Ja soturi muka....

Jerome
nosti kätensä puolustelevasti pystyyn. - Se saakelin narttu
ampui minua....

Lydia
vetäisi henkeä ja pikemminkin heitti kuin ravisti tuomansa
kävyt kulhoon, istahtaen puhisten tukille GB:n viereen. Hän
ei kuitenkaan jättänyt vihaansa kannen alle.

-
... HYOGON LEIRIN NARTTU!! KATKAISEN SILTÄ NISKAT!

Lydian
huudon ansiosta korpit saivat tehdä toistamiseen kauniin
kierroksen puiden yllä.

Hokuto
ilmaantui puiden välistä ja irvisti nähdessään
Jeromen. Nainen tyytyi vain pudottamaan kävyt kulhoon ja
istahtamaan väsyneenä ystävänsä vierelle. -
Saatan olla väärässä, mutta Weedillä tuntuu
olevan... hauskaa.

Miesten
huudot tihentyivät äärimmilleen ja sitten ensimmäinen
kaadettu mänty kirjaimellisesti ryöpsähti leiriin
latva edellä, latvakantajanaan kaikkein oudoin: Weed itse.

Miehen
univormu oli todella pihkainen, mutta hän hymyili kuin
onnellinen lapsi.

Jerome
tyytyi vain yskäisemään käheästi. - Ette kai
loukanneet itseänne?

Weed
hymähti. - Hyvin se sujui. Mutta taidan lähteä
etsimään hevosia. Lydia, ole hyvä... Sinä tiedät
meistä eniten miten Jeromea tulee hoitaa.

Jerome
sai suustaan vain hiljaisen nyyhkäisyn. Viimeinenkin muren hänen
arvostaan oli tallottu siruiksi.

***

Jerome
kohotti kättään ja painoi päässään
olevaa valkoista sidettä kevyesti. Hän tiesi näyttävänsä
aivan pukemisessa kiirehtineeltä kamikaze-lentäjältä,
jonka otsanauha oli vain huitaistu päähän huolellisen
kietomisen sijaan..

Häpeä...

Mies
naurahti hiljaa ja vilkaisi vieressään istuvaan Lydiaan.
Nainen näytti keskustelevan naureskellen Hokuton kanssa...
Toinen puri männynsuikaletta tupakanhimossaan, sillä se
kirottu haju olisi voinut paljastaa heidät kaikki.

Katse
kääntyi kohti tulesta nousevia liekkejä. Nuotion
toisella puolella istuivat Hiro ja Reika, sylikkäin. Vaimo
näytti nukahtaneen miehensä syliin.

Kauempana
istuva Jouji oli kietoutunut huopaan ja hän näytti
torkkuvan.

Jeromesta
tuntui yllättäen siltä kuin hän olisi saanut
jotain silmiinsä ja hän joutui hieromaan niitä.

Ei
se ollut roska... Se on kyynel... Minua hävettää... En
voi hyvittää...

Yllättäen
Weedin ääni kuului Jeromen selän takaa. - Meidän
täytyy lähteä. Pystymme liikkumaan pimeän turvin
paljon paremmin, kuten tiedät..

Jerome
nousi paikaltaan ja nyökkäsi. Hän kuuli lumen ratinan
Weedin liikkuessa ympäri leiriä, herättelemässä
sekä ohjeistamassa muita.

Kukaan
ei näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan herätyksestä
- ei edes Sasuke. He alkoivat purkaa ainoastaan vaatteilla täytettyjä
reppuja ja vaihtaa toisia vaatteita nopeasti ylleen.

Tunnelma
oli yhtä tiheä kuin useita kuukausia sitten. Ainoastaan
vartijoiden ivahuudot puuttuivat.

Vankien
ja ylhäisten vaatteet lennähtivät yhteiseen kasaan
tulen viereen. Weed ja Jerome eivät epäröineet riisua
takkiaan ja lakkiaan - he eivät enää tarvinneet niitä.

Kun
jokainen oli saanut ylleen uuden vaatekertansa, Weed astui tulen luo.
Hän otti maasta kerrallaan sylillisen vaatteita ja heitti
tuleen.

Liekit
kohosivat korkealle ja kuumuus iski vasten kasvoja. Tästä
huolimatta mies ei perääntynyt, vaan katsoi suoraan tuleen
- nuotio raivosi vihaisen lohikäärmeen lailla.

-
Nyt voimme lähteä... Hopea sulaa ja katoaa puiden sekaan.

****
- 8
- 9
- 10
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Murha/Oikeutus