Adult-FanFiction.org : Non English

Jouji	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1003 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 8
- 9
- 10
------------

Weed ärähti
kuullessaan koputuksen ovelta. Vasemman käden alla oleva paperi
ryttääntyi palloksi, siinä missä oikeassa kädessä
oleva mustekynä lensi lattialle raivon köyhänä
ilmentymänä. Oikeasti hän ei ollut kyennyt tekemään
töitä viimeiseen kahteen viikkoon - ei sen jälkeen kun
se saatanan narttuhuora-Koyuki oli ilmoittanut olevansa raskaana....

Palkkioksi
ilmoituksesta oli ollut julma, mielipuolinen teko: Koyukin
kaunismuotoinen, lumivalkoinen kuono oli saanut tervehtiä
kiiltävää pöytää ja murtua.
Iskeytyä pöytään uudelleen ja uudelleen...

Se ei ollut
riittänyt. Koyuki oli saanut kohdata hyllyt ja kansiot, saaden
useita haavoja päähänsä, ehkä jopa
aivotärähdyksen putoavien kansioiden iskuista.

Weed oli laittanut
kaiken väsymyksen piikkiin, ainoastaan olkiaan kohauttaen. Hän
oli sulkenut silmänsä ja korvansa koko jutulta. Hän ei
jaksanut edes pelätä kostajia, jotka Koyuki - tai Choko -
saisivat palkattua vain likaisia keinoja käyttäen... Mutta
kuka halusi panna raskaana olevaa sihteeriä?

Vihassa huitaistu
lasi lensi lattialle, räsähtäen rikki. Weedin korvissa
se kuulosti konetuliaseen sarjalta ja hän painoi kädet
korvilleen. Yllättäen hän kuuli laulua...

Kauempaa käytävältä,
pelottavan tasaisesti lähenevää.

- Was die Mode
streng geteilt.....Alle Menschen werden Brüder.....

Pahoin japaniksi
korostetulla, ei-niin-luonnollisella saksalla laulettu laulu suli
hyminäksi. Weed tunnisti äänen ja hänen kätensä
puristuivat nyrkkiin pilkkopimeässä huoneessa.

Koputusta ei
tarvittu, eikä sitä odotettu. Ovi aukeni paljastaen
kylmässä plafondivalossa kylpevän Joujin, joka oli
täysin vastakohta enkeleille harmaassa vaatetuksessaan.

Weed
hymähti. - Olet väärässä.. Minä en ole,
eikä minusta ikinä edes tule sinun
veljeäsi...

- En edes haluaisi
sitä, koska tiedän mihin pakottaisit minut... Jerome on
loppu.. Sinä olet loppu.. Tai ainakin uskon niin.. Minulla on
sinulle jotain. Hillitse itseäsi hiukan, niin saat tietää.

Weed irvisti ja
siirsi kätensä pois pöydällä olevan
käsiaseen päältä - tosin ainoastaan viereen,
tarpeeksi lähelle. Kysymys oli pelkkä krapulaisen urahdus.
- Mitä?

Vastauksena oli
pieni musta esine, joka lensi kohti. Weed ei ehtinyt ottaa sitä
kiinni, vaan se kolahti pöydälle ja luisui pitkin liukasta
pintaa, suoraan syliin. Onneksi ei kuitenkaan nivusiin, sillä
silloin Weed olisi menettänyt kasvonsa alhaisempaakin
alhaisemman edessä...

Käsi
nappasi esineen nopeasti tärinästä huolimatta ja Weed
huomasi pitelevänsä sanelinta. - Tämä... Mitä
tämä on?

Joujilta ei kuitenkaan
herunut vastausta, joten Weed painoi PLAY-nappia, aivan kuin odottaen
esineen räjähtävän sormissaan.

Weed kuuli isänsä
vanhuuden karhentaman äänen, joka toisti perintöä
koskevat sanat. Jokaisen isän sanan myötä pojan silmät
laajenivat ja kun nauha naksahti loppumisen merkiksi - Jouji oli
editoinut sitä - Weedin silmiin syttyi viha, sisäinen tuli.
Sanelin murskautui ainoastaan yhden käden otteeseen ja palaset
putosivat hyödyttöminä pöydälle.

- Sinä.. Sinä
pakotit hänet... Tämä kaikki on valhetta... Yukimura
on huono... Surkimus... Kuten sinä.. Tiedätkö miksi
hän tekee sitä hyödytöntä työtä,
jolla ei ole mitään päämäärää..?
Katsoo toisten kuolevan...?

Jouji oli odottanut tätä.
Hän oli vetäytynyt viileään kuoreensa
adrenaliinista huolimatta jo silloin, kun Weed oli aloittanut isänsä
äänitetyn testamentin kuuntelemisen, joten hän kohotti
vain kulmiaan.

Weed nousi tuolistaan ja
käveli pöytänsä takaa. Näin hänen ja
Joujin välissä ei ollut enää mitään
kalusteita. - Hän masentui kun Sakura kuoli.. Hän masentui
kun Joe kuoli... Hän oli vähällä ottaa isän
lääkkeitä.... Minä sain hänet oksentamaan,
mutta kiittikö hän..? Ei, älä vastaa.... Minä...

Jouji
kuuli selvästi mutinan seasta, että Weed oli sekaisin.
Puhui itsestään. Uskomatonta... Gin puhui siis totta!
Weed oli itkenyt ilmeisesti yksin... Siksi hän on tällainen
kuin nyt on.

Sääliä ei
kuitenkaan irronnut katseiden kohdatessa. Weed loikkasi kohti entistä
työntekijäänsä, karjuen jotain käsittämätöntä.

Jouji henkäisi
kivusta saadessaan iskun leukaansa. Hän tajusi, että oli
toimittava nyt tai ei koskaan.. Kliseistä, mutta sitä koko
elämä oli...?

Kummankin kädet
kiertyivät vastustajan kaulan ympärille. Weed oli vahvempi
ja hän alkoi lisäksi hitaasti, sentti sentiltä,
siirtää Joujia hitaasti kohti kirjahyllyä.

Jouji
virnisti julmasti. - Minua on.. pilattu ulkoisesti jo tarpeeksi..
kiitos vain... EI ENÄÄ!

Viimeisen
voimanponnistuksen ansiosta Weed lensi vasten omaa työpöytäänsä.
Jouji ei tuhlannut enää aikaa. Hän onnistui
huitaisemaan aseen kyynärpäällään lattialle,
kiroten.

Weed kuristi yhä
molemmin käsin..

Yllättäen
jokin tylsänharmaa ilmaantui Joujin näkökentän
rajoille. Paskiainen... Ei ole edes pitänyt huolta......

Seuraavaksi kuului lasin
kilahdus, nahkahihnojen napsahdus ja viimein, repeävän
kankaan kuvottava ääni.

Jouji lysähti
lattialle syvään hengittäen ja katseli, kuinka
verinoro valui alas työpöydältä. Hänen
rystysensä olivat veressä ja lasinsiruissa. Hän oli
rikkonut miekkavitriinin paljain käsin.... Silti hänen
mielessään soi taivaallinen sinfonia - mikäli taivasta
edes oli.

Olisi vaarallista jäädä
tähän, mutta muuta ei voinut tehdä juuri nyt...

Uupunut pää
iskeytyi vasten työpöytää. Jouji ei edes tuntenut
pientä vihlaisua, vaan vaipui uneen.

***

Tympeä,
keinotekoinen valo herätti kovalle matolle nukahtaneen Joujin.
Niskat naksahtivat hieman kun päätä liikautti, mutta
sellaisella kivulla ei ollut mitään väliä.

Jouji
kompuroi nopeasti ylös ja kirosi veressä olevia käsiään.
Verta oli lattialla, pöydällä... Sekä hänen,
että Weedin.. Voi paska, sormenjäljet... Minulla ei ole
mitään, millä voin pyyhkiä ne pois...

Epätoivostaan
huolimatta Jouji poistui huoneesta käytävälle.
Seinällä olevasta kellosta hän näki ajan: puoli
viisi. Kukaan ei ollut tullut vielä töihin - ei tässä
piirissä.

Jouji veti takin ja
villapaidan hihat veristen käsiensä päälle. Hän
irvisti huomatessaan kankaan tummuvan ja tuntiessaan materiaalin
imevän verta..

Oudosta ulkomuodostaan
huolimatta hän juoksi portaat alas mahdollisimman matalana,
avasi liukuovet käsikahvasta ja huoahti astuessaan kadulle.
Verta.. Liikaa verta...

Näin aikaisin
aamulla kadulla ei ollut juuri ketään. Ainoastaan joku
mustaan takkiin pukeutunut mies luki lehteä lehtikojun vierellä,
käännellen sivuja rauhalliseen tahtiin - ei vain
varjostaen.

Jouji epäröi
hetken, mutta painoi sitten päänsä alas, veti itsensä
kokoon kylmyyden vuoksi ja lähti ohittamaan lehtikojua. Hän
olisi voinut toisaalta kävellä tien yli, mutta valojen
totteleminen näin aikaisin oli ajajilta vähän
epämääräistä.

Mies luki edelleen
lehteä, kun Joujin kengät iskeytyivät jäiseen
katuun hänen kohdallaan. Valkoturkki olisi voinut olla verinen
haamu.

Jouji huokaisi päästyään
kulman taakse. Veren haju tunki yhä sieraimiin ja herätti
turhaa levottomuutta...

Yllättäen vahva
käsi kiertyi hänen rintakehänsä ympärille,
melkein estäen hengityksen, toisen käden iskeytyessä
suulle.

-
Kuule bishounen, sinun ei tarvitse pudottaa saippuaa
vankilassa... Joudut siellä raiskatuksi muutenkin. Sellaista
kohtaloa minä en sinulle halua, Jouji-chan...

Jouji heilautti vuoroin
molempia kyynärpäitään taaksepäin
suuntautuviin iskuihin, huolimatta siitä että hyökkääjä
oli vähällä murskata hänen rintakehänsä.
Useat iskut eivät auttaneet mitään, vaan toinen tuntui
vain ottavan ne vastaan.

Kaikeksi järkytykseksi
hyökkääjä käännähti ympäri ja
päästi otteensa liiankin huolimattoman näköisesti,
tyrkäten entistäänkin heikentynyttä Joujia
eteenpäin. Jouji lennähti toisen antaman sysäisyn
voimasta kujalle, vasten likaista roskapönttöä. Ei
mustia autoja, ei salaista katoamista..

Kuului äänekäs
kolahdus, kun Jouji, vasten tahtoaan, iski leukansa metallisen
roskapöntön kanteen. - Agh...!

Jalat antoivat hänellä
periksi ja hän lysähti vasten loskaista, kylmää
maata. Toinen tuntui vain odottavan iskua.

Jouji vetäisi syvään
henkeä, vaikka leuan kipu ei jättänyt rauhaan. Hän
nousi ja kääntyi varovasti, kädet täristen.

Hahmo hymähti ja
riisui takkinsa, pudottaen sen maahan - tallattavaksi.

Jouji
lakkasi ajattelemasta hahmoon liittyviä asioita, vaikka
tunnistikin tämän nyt näöltä. Hougen..
Hougen...

Valkoisen
hahmon pää painui alas ja suu avautui, vuodattaen kuolaa ja
verta.. Kyky olla älykäs unohtui täysin. - KYAAAH!

Hougen
ei hätkähtänyt lainkaan siitä seikasta, että
Joujin oikea nyrkki osui hänen toiseen poskeensa - ja yllättäen
kaikki hampaat uppoutuivat paidan läpi vasempaan käsivarteen.
Syvemmälle, syvemmälle..

-
Nice tech... Oi? Minähän vuodan verta poskesta... Hitto.

Se oli totta. Kynnet
olivat kaikessa raivossa, tosin eivät tarkoituksella,
raapaisseet isokokoisen taistelijan poskea.

-
Tämä on naurettavaa...Päästähän irti.

Jouji
riippui itsepäisesti kiinni Hougenissa. Kynnet olivat
puristuneet kiinni poskeen ja olivat nyt veren kastelemat. Kuolemaan
asti.. Yukima, John... Minä en välitä enää...

Hougen ja Jouji
tuijottivat itsepäisesti toinen toistaan silmästä
silmään.

Hidari....
Miki... Kamakiri.... Saastat....

Verivana valui sormille.

Äänettömän
taistelun ja muistikuvien tuoksinassa kumpikaan ei huomioinut kadulta
kuuluvaa ääntä: se oli kengän laiska, pitkä
ja laahaava osuminen hiekkaan silloin kun joku käveli. Kävelijä
pysähtyi puoliksi Hougenin taakse, kohotti kulmiaan, teki jotain
ja laukaisi käsiaseen.

Joujin raudanlujalta
näyttänyt ote heltisi ja hän putosi likaiselle
kujalle, lyöden päänsä.

-
Todella... Hongkongilaisissa filmeissä näkee parempaa
actionia kuin tuo... Valitset taistelukumppanisi huonosti, aniki.

Hougen irvisti veljensä
äänelle ja kohotti ehjän kätensä hieromaan
vahingoittunutta. - Hoiditko.. asian?

- Enhän minä
muuten olisi täällä.. Mutta hei, etkö ole
oikeasti samaa mieltä kuin minä..?

Hougen nyökkäsi
kiivaasti hiljentääkseen toisen ja katsahti maassa
makaavaan Joujiin. Verinen läikkä oikeiden kylkiluiden
kohdalla oli jo alkanut laajentua ja vaati hoitoa - mutta olisiko se
sen arvoista?

Pohdiskelun keskeytti
punainen Nissan, joka oli vähällä ajaa Genshinin
varpaille.

Genshin heilautti
kädessään olevaa asetta ja kirosi, tunkien vähän
ylivoimansa takin sisätaskuun. Hän avasi auton takaoven ja
näki penkkien välistä Lecterin synkän ilmeen.
Autonkuljettajana toimimisen täytyi olla kova kolaus, varsinkin
kun nyt itseään hengiltä vuotava oli harventanut
ryhmää mitä suuremmissa määrin.. Tämän
lisäksi kolmen poliisipiirin "rikos on paha, paha
asia"-kampanja oli purrut lässymäisyydestään
kunnon kansalaisiin liiankin hyviin..

Genshin katsahti
Hougeniin ja Joujiin, istahtaen sitten ärähtäen
etupenkille. Hän alkoi olla huolissaan veljestään.

Hougen heitti Joujin
takapenkille jonkinlaiseen makuuasentoon ja istahti tämän
viereen. - Lähdetään.

***

Hougen...

Minä
tapan sinut... Minä tapan sinut... Minä tapan sinut....!

Punapukuinen
tyttö kärsimässä metallisen hirviön sisällä,
uhmaa viimeiseen asti.. Asuka Langley Sohryu...

Välähdys, jolla
ei ollut mitään merkitystä.. Se kuitenkin muistutti
Joujia Hirosta, joka oli seissyt hänen rinnallaan - ei enää.
Se aika oli jo valunut sormien välistä.

Jouji hätkähti
hereille, kiitos muiston aiheuttaman kivun. Hän huomasi
makaavansa sairaalasängyssä, jonka laitoihin hänet oli
kahlehdittu. Hän näki huoneen nurkassa olevan, kovin
epämukavan muovituolin ja sillä istuvan pitkän hahmon.

Huoneessa oli hyvin
hämärää, sillä ikkunaverhot päästivät
vain hyvin vähän valoa lävitseen.

Hahmo kuulosti kuin
kärsisi kivuista, sillä se vain katseli vastapäiseen
seinään ja kirosi hiljaa. Huolimatta siitä että
oli fyysisesti vahva...

Jouji ei kyennyt sanomaan
mitään, sillä hän tajusi vasta nyt että
hänellä oli hengitysmaski kasvoilla - ehkä
tarkoituksella.

Yllättäen hahmo
nousi ja käveli valokatkaisijan luo, iskien muovia niin että
se särkyi.

Kattovalo syttyi -
yllättäen armollisen hitaasti - ja Jouji näki sen
valossa jotain, joka järkytti häntä enemmän kuin
se syy minkä vuoksi hän oli herännyt.

Hougen
oli uskomattoman rauhallinen, luonnoton.. Tällä oli yllään
pelkät bokserit, joten irezumi-tatuointi näkyi
selvästi. Täplikäs turkki oli - pientä aluetta
kehon keskiosassa ja jalkojen alaosaa lukuun ottamatta - kuvioitu,
jokaista karvatuppea myöten japaninvaahteran viininpunaisilla
lehdillä.

Jouji tunsi ohimenevää
myötätuntoa. Tatuointi oli vienyt aikaa ja rahaa.

Hougen käveli sängyn
vierelle ja irrotti hengitysmaskin Joujin kasvoilta, odottaen
kärsivällisesti että toinen sai voimia puhua.

-
I... Irezumi....

-
Niin, boy.. Älä enää ihmettele mikset
voittanut minua. Veljelläni ei ole samanlaista, mutta hän
suojasi sinut. Poliisit etsivät nyt häntä.

Muistikuva
välähti Joujin mielessä. Weedin silmissä oli
viimeiseen asti näkynyt pelkkää humalaisen uhmaa..
Sitten verta oli vain roiskahtanut ympäriinsä huumatun
mustassa mielessä, kuin efektinä... SPLASH!

Yllättäen Jouji
tunsi kädet ympärillään. Hougenin kädet...
Huolimatta kahleista, joiden olisi pitänyt muistuttaa
vihollisuudesta ja ruokkia sitä, Jouji antautui Hougenin
syleilyyn.

Hougen
ei tiennyt miksi teki näin. Ehkä pelokkaat silmät ja
kärsinyt katse olivat saaneet jotain murtumaan hänen
sisällään. Se oli mahdotonta...

Jouji tunsi lievää
pettymystä, kun käsien ote hellitti ja hän laski
päänsä tyynylle.

Hougenin
katse oli muuttunut kovaksi, mutta hänen äänensä
oli epävarmempi kuin koskaan. - Älä enää
koskaan tee noin... Kuulitko?!

Tämän
sanottuaan Hougen kiirehti huoneesta pois, yhtä arvokkaana kuin
aikaisemminkin - olisi hän sitten ollut puolialaston kuten nyt
tai täysin vaatetettu. Hän sammutti valon ennen
poistumistaan huoneesta.

Jouji
ei tuntenut tyytyväisyyttä siitä että oli saanut
Hougenin hämilleen, sillä hän oli itsekin samassa
mielentilassa. "Miksi"-sanan käyttäminen
ei olisi auttanut asiaa lainkaan - se olisi vain johtanut lyönteihin.

***
- 8
- 9
- 10
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Jouji