Adult-FanFiction.org : Non English

Murha/Oikeutus	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1231 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 7
- 8
- 9
-------------

Akame
riuhtaisi ohuiksi kuluneet verhot äkeästi huoneensa ainoan
ikkunan eteen ja kulki nykivin askelin ovelle. Hän suorastaan
repi kahvaa, vain varmistuakseen että ovi oli niin kuin pitikin
- lukossa.

Askeleet
muuttuivat melkein hyppelehtiviksi miehen lähestyessä
pöytää.

Hän
päätti lopulta valita mielensä tarjoamista
vaihtoehdoista satunnaisen ja istahtaa tuoliin. Sitten hän
keskittyi ottamaan ruiskun pöydältä ja ruiskuttamaan
shabuna tunnettua ainetta suoraan suoneen.

Mies
kohdisti kasvonsa kattoa kohti ja nautti aineen vaikutuksesta.

Ansaitsen
tämän... Vangeista oli jäljellä enää se
uusin, lemmikki... Täynnä ihanaa uhmaa... Poistuisi
hitaasti... Ihanan hitaasti....

Laukauksia
ei kuulunut.

Yllättäen
ovi avautui narahtaen, puoliksi itsestään ja puoliksi
jonkun kädestä.

Vasta
tämä sai Akamen pään nytkähtämään
rajusti ja katsomaan tulijaan - Weed osoitti häntä
revolverilla.

Akamen
aivot keksivät sanottavaksi vain yhden sanan. - .... No?

- Minun
lienee aivan turha syyttää sinua, mutta kukaan tästä
leiristä ei tunne myrkkyjä paremmin kuin sinä... En
jaksa viedä sinua oikeuden eteen.. Se on.. turhauttavaa..

Weed
astui sisemmälle huoneeseen ja sattui katsahtamaan työpöydälle.
Hän huomasi pullot ja kasan suklaapatukoita. - Herkkuhetki tähän
aikaan?

-
Nii-iin...

Weed
hymähti ja kohdisti hellittämättömän
katseensa Akameen. - ... Aivan kuin isä valehtelee pojalleen,
ettei hän juo...

Ainoastaan
nopea liikahdus esti ruiskua osumasta jalan lihakseen. Weed ei jäänyt
paikalleen, vaan ponnahti kohti Akamea, kietoi asekäden kurkun
ympärille ja painoi kasvot vasten pöytää.

Toinen
kähisi selvästi vihasta. - Si-sinä... Luulin...

- ....
Vaikka isäni onkin pelkkä korkea-arvoinen koriste, minusta
ei kannata erehtyä... Kuolemanenkeli.... Ja paskat!

Weed
iski Akamea kyynärpäällään takaraivoon ja
valitsi hyllystä tyhjän ruiskun. Seuraavaksi hän avasi
yhden pöydällä olevista pulloista, otti ruiskun ja
upotti sen nesteeseen, varmistaen että esine pysyisi hetken ajan
pystyssä ilman tukea.

Sitten
Weed veti mäntää rajusti ja nosti ruiskun pois
pullosta.

Akame
korahti. - Sinä.. Sinä... Siinä on jo liikaa.

-
Tiedätkö, minä olen todella pahoillani ettet ole
ottanut yliannostusta aikaisemmin..

Akame
rimpuili, mutta Weed iski neulan suoraan miehen niskaan, painaen
mäntää kaikin voimin.

Ruiskun
tyhjennettyä se sai lennähtää kilahtaen
lattialle.

Weed
riuhtaisi Akamen pystyyn ja raahasi hänet pois huoneesta.

Käytävät
olivat ikävän pimeitä ja tämän seikan
ansiosta huumattu mies säästyi näkemättä
kuolleiden apulaistensa ruumiita.

Weed
kulki reitin tottuneesti ja saapui yllättäen suihkutiloihin
- Akame oli käyttänyt niitä vankien tutkimiseen.

Hän
pudotti kiivaasti hengittävän miehen yhden suuttimen alle
ja väänsi seinässä olevassa siniseksi värjätystä
nupista.

Akame
sai kylmän suihkun. Sen olisi sinänsä voinut luulla
toimivan rangaistuksena, mutta miehen sydänlihaksilla alkoi
pikkuhiljaa olla erimielisyyksiä siitä missä tahdissa
niiden täytyisi tehdä työtä.

Weed
kääntyi, jättäen kuolemanpelkoaan julki kirkuvan
Akamen taakseen.

Pimeä
ja vereltä tuoksahtava käytävä sai Weedin
kiirehtimään askeliaan. Mies käveli tylysti kahden
ruumiin ohitse, ajattelematta lainkaan niiden piilottamista.

Sodassa
tuntunut tappamisenhimo oli vain hävinnyt jonnekin..

Toinen
oli lennähtänyt toisen syliin, yskäisten verta - kuten
ikävänä tapana oli.

Weed
pysähtyi.

Ulkoa
kuului sitä mitä pitikin - räjähdyksiä,
huutoja, vannomista henkilökohtaisesta kostosta...

Mutta
täällä sisällä ei kuulunut enää
mitään.

Mies
höristi korviaan, yrittäen keskittyä kuuntelemaan
kaikkein pienintäkin rapinaa...

Teko
näytti typerältä, mutta se oli kauan sitten pelastanut
hengen tiheässä metsikössä, vuoristossa...

Weed
havahtui patsasmaisesta olotilastaan, jatkoi kulkuaan metrin verran
ja pysähtyi merkitsemättömän oven taakse.

Hän
kohotti asekättään ja ampui, rikkoen lukon.

Ovi
aukeni täysin nujerrettuna - paljastaen puuttuvan palasen.

Weed
lausui äänettömän anteeksipyynnön ja asteli
sängyn vierelle. Hän kumartui ketterästi ja veti
vasemmasta saappaastaan tupen, jossa oli veitsi.

Vasemman
käden käytöstä huolimatta veitsi liikahti
vakaasti, useamman kerran.

Weed ei
tuhlannut aikaa, vaan palautti veitsen sekä tupen takaisin
saappaaseen, käänsi selkänsä ja nosti hahmon
sängystä - reppuselkään.

Valkoinen
hahmo henkäisi syvään ja puhui: - ... Sinä...
Oletko...?

Weed
naurahti vaisusti ja aloitti matkansa ovelle. - Ei arvoa enää....
Toveri...

Toinen
näytti tyytyvän vastaukseen, vaikka vastaus tulikin
ponnistelujen jälkeen. - Hienoa....

Weed
joutui myöntämään katkerasti itselleen, että
laihahkolta näyttävä hahmo painoi hieman
enemmän kuin täyteen ahdettu reppu...

Ei
toinen sentään aivan reppuna heilunut, vaan potkaisi oven
jämerästi auki - tarjotakseen näkymän Bluen
pyromaaniselle teolle. Vastapäinen rakennus roihusi puoliksi
tulessa ja liekit kiipivät ylemmäs köynnöksien
lailla.

Weed
pudisti päätään ja käveli kauhusta hirnuvan
hevosensa luo.

Valkoinen
hahmo ei sanonut sanaakaan, vaan nousi satulaan istahtavan Weedin
taakse.

Hevonen
oudoksui uutta lastia, mutta huulten maiskautus ja kevyt napautus
reisistä saivat eläimen liikkeelle - kohti pääporttia.

***

Jerome
pakotti vikuroivan hevosensa kääntymään ja katsoi
kammottavaa näkyä peloissaan - mutta vielä enemmän
mielissään.

Hän
ei ollut ennen uskonut, että naisissa oli voimaa.
Puhdasta, raakaa ja vihaista voimaa..

Yön
pimeydessä annetun säkin sisältö - viikatteet ja
sirpit - oli otettu innolla vastaan molemmissa parakeissa...

Jerome
oli livahtanut huomaamatta pois nukkuvien vartijoiden ohitse.

Merkinannon
oli hoitanut Blue, tyypillisen suureellisella tavallaan. Parakit oli
sytytetty tuleen soihtujen avulla.

Vartijoiden
hätääntyneet huudot eivät olleet ehtineet
kantautua kauas, sillä hyvin pian kumpikin oli saanut
takaisinmaksun aikaisemmista teoistaan - yllättäen Reikan
kantamasta sirpistä.

Jerome
oli irvistänyt, mutta naisen kasvoilla ei ollut juuri näkynyt
ilmettä... Tai sitten se oli pimeyden syytä.

Mies
oli huutanut äänensä käheäksi ja nyt oli
aika lähteä. Kaikki kykenevät naiset olivat
noudattaneet hänen käskyään.

Juuri
sillä hetkenä kun Jerome oli vetämäisillään
suitsista, hän kuuli pienen, tuskin kuuluvan kilahduksen.

.. Hän
olisi voinut painaa päänsä ja nauraa.. Tietenkin
Koyuki oli kateellinen, koska Jerome oli tehnyt jotain mihin
univormuun puettu kateellinen nainen ei unissakaan kyennyt...

Yllättäen
miehen vasemmalle poskelle ja ohimolle purskahti tahmeaa nestettä.
Tämä oli ainoa asia jonka hän tajusi, sillä
hevonen karkasi hallitsemattomaan kiitolaukkaan - kaviot kuljettivat
kohti pääporttia, sillä eläin halusi päästä
pois.... Pois...

Jerome
ei tuhlannut katsetta taakseen ampujan suhteen, eikä yrittänyt
kaartaa sivulleen lähteäkseen etsimään menetettyä
korvaa.... Se oli ollut parempi menettää kerralla, eikä
nukkuessa tai tuolissa istuen - Koyuki olisi nauttinut noista
kahdesta tavasta turhankin paljon.

Joku
huusi nimeä.

Jerome
kannusti hevostaan demonisesti ja sai pelkäävät
vartijat hajaantumaan tieltään. - URYYYYAAA!
URYYYAAAA!

***

Blue
hymyili kyynelsilmin ja heitti tyhjän kanisterin kauas
sivulleen. Viimeinenkin parakki roihusi tulessa.

Hän
oli jäänyt katsomaan paloista sitä tärkeintä,
sitä arvokkainta... Parakki neljännentoista paloa. Weedin
lähtö oli ollut merkki - nyt Blue oli saanut työnsä
päätökseen.

Kaikki
ne lähettämättömät kansiot, elinnäytteet...
Paloivat tuhkaksi... Kun tuli tukahdutettaisiin, löydöksillä
ei olisi enää mitään arvoa.

Blue
kohotti päänsä kohti pilvistynyttä yötaivasta
ja nauroi kuin hullu.

Hänen
takaansa kuului hillitty ääni. - ... Eiköhän tuo
jo riitä. Olet tehnyt tarpeeksi pahaa ja sinun on aika kärsiä
rangaistukseksi.

Blue
lopetti naurunsa äkillisesti, laski päänsä ja
hymähti. - Aah, Kuolemanpataljoonan päällikkö...
Olkaa hyvä.

Tesshinin
silmäkulmien hermot nytkähtivät vaarallisesti, mutta
hän viittasi hansikoidulla kädellä yhden alaisistaan
luokseen.

Blue
kuljetettiin polttokuopan luo. Hän tiesi ärsyttävänsä
ylempäänsä jokaisella käytöksensä
yksityiskohdalla, kuten vaikkapa pilvien vilkuilulla - ja otti siitä
kaiken irti.

Mutta
viimein kapinoiva vartija sijoitettiin kuopan reunalle.

Tesshin
otti revolverin lonkaltaan ja alainen väistyi sivulle.

Blue
hymyili, mutta teloittajan kasvot olivat ilmeettömät.

Hymyä
seurasi täysin asiaton kysymys. - Tupakka?

Tesshin
puri hampaansa yhteen. - Ei.

- Voi
kyllä.

Ennen
kuin kumpikaan ehti hämmennykseltään estää -
tai ampua, Blue oli ottanut viittamaisen takkinsa kätköistä
tupakan ja sytyttänyt sen - sekä pudottanut suoraan
takilleen, pelkäämättä lainkaan.

Takki
hulmahti tuleen, mutta Blue ei jättänyt asiaa siihen, ei
vain pelotellut. Hän hyökkäsi kohti alaista, tarrautui
tämän käsiin molemmin käsin - ja heittäytyi
taaksepäin, suoraan kuoppaan.

Tesshin
kykeni vain tuijottamaan ja katsomaan palavaa miestä. Hän
ei edes tajunnut palavansa, ennen kuin haistoi outoa käryä.

Seuraavaksi
hän löysi itsensä tallatusta maasta tukahduttamasta
tulta, kiroamasta menneisyyttään - ja nykyisyyttään.

Isän
kuolema oli vaikuttanut aivan helvetin liikaa Tesshinin
suhtautumiseen tuleen - ja juuri siksi mies pitikin enemmän
sähkövaloista...

Tesshin
tuhahti, muttei viitsinyt nousta...

Akame
oli yrittänyt ylipuhua, tarjota osan omasta maastaan... Kurojaki
oli menettänyt maansa Ginille ja se oli ollut niin hirvittävä
häpeä, että isä oli useiden työläisten
kanssa valinnut aivan liian helpon tien...

Puoliksi
palanut ja mielensä muuttanut oli kasvattanut Tesshinin... Mutta
katkeroituneisuus ei ollut vain kasvattajavanhuksen syytä..

Isän
kuolema oli aina mielessä.

Tesshin
upotti kasvonsa lumeen ja kuunteli huutoja. Nyt tarkasteltiin niitä
kirottuja vahinkoja...

"Autonrenkaat
viilletty...!"

"Varasto...!"

Väsynyt
ja kärähtänyt mies kierähti selälleen,
riipaisten yhteensulaneet arvomerkit irti mustasta kankaasta.

Tämän
siitä saa kun ei hoideta rikkaruohoja.

***
- 7
- 8
- 9
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Murha/Oikeutus