Adult-FanFiction.org : Non English

Murha/Oikeutus	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1231 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 5
- 6
- 7
-------------

Weed
voihkaisi ja yritti venytellä puutuneita jalkojaan ahtaassa
tilassa. Hänen ruumiinsa tuntui olevan nyt yhtä kipua ja
särkyä. Mieli palasi katkerana lähtöä
edeltäneeseen aikaan, jolloin hän oli suoristanut
kauluksiaan...

"Jerome,
minä en haluaisi mennä Kiotoon, mutta minun on pakko mennä
Kiotoon..."

Sanominen
oli ollut niin helppoa.. Toteuttaminen - mahdotonta.

Vastauskirjeen
lisäksi oli tullut neljän auton saattueet, onneksi sekä
Weedille että Koyukille. Nainen oli lisäksi saanut
vierelleen vartijat, joille hän voisi Weedin puolesta tehdä
kaikkea muuta paitsi riistää heiltä hengen...

Se
oli... aivan sama.

Moni
muukin asia, kuten koko kirottu kokous, tuntui olevan "aivan
sama"... Jokin, jolla ei ollut Weedin mielestä mitään
väliä... Mutta oli siltikin. Jos vastusteli, päätyi
hirteen.

Weed ei
välittänyt nähdä äitiään.
Lapsuudessa olleet, lähes oidipusmaiset kuvitelmat äidistä
olivat murskaantuneet aikuisuudessa ilman kyyneliä sotakoneiston
pyörähdettyä käyntiin ja Sakuran ja Ginin noustua
rodun esikuviksi... Omat pojat oli heitetty ympäri maata.
Yhdelle annettu äkäpussi huora vaimoksi - yritys suvun
jatkajaksi, toiselle rampa neuvonajaksi, kolmas saanut myöhemmin
pakoilijan korvaan kuiskuttajaksi - yritys osoittaa että kaikki
oli hyvin...

Kaikki
tämä Sakuran ansiosta.

Weed
katsahti väsyneenä autonpenkillä olevaan pajukoriin ja
kohotti sen päällä olevaa ruutukuvioista liinaa
sidekädellään. Hän poimi sokeasti jonkun
riisipallon ehjään käteensä ja alkoi natustaa,
tylsä ilme kasvoillaan.

Kioto
oli aivan liian lähellä, jotta he olisivat voineet pysähtyä
vielä yhdeksi yöksi.. Koyuki olisi nalkuttanut maat ja
taivaat, eikä Weed juuri välittänyt kuunnella..
Revolveri kun sattui olemaan aivan liian lähellä ja täynnä.

***

Weed
heräsi tympeästä horroksesta renkaiden osuessa
merkitsevästi mukulakiviin.

Hän
käytti auton tarjoamaa suojaa siistiäkseen nopeasti
poskikarvoihin jääneet nolot kynnenpainaumat ja suoristi
hätäisesti kauluksensa.

Auto
pysähtyi nirskahtaen hallintosalin eteen ja kuski nousi
avatakseen oven matkustajalle.

Weed
loi jokseenkin kaihoisan katseen tyhjään pajukoriin, joka
oli sisältänyt riisipalloja, vieläpä
helvetin hyviä sellaisia...

Mikäli
hän palaisi leiriin, hänen täytyisi pyytää
niitä mukaan useampi kori - tai ehkäpä resepti. Joku
luottovanki voisi tehdä.. Riisipallot olivat oivaa ruokaa
ratsastusretkellä.

Autonovi
avattiin ja Weed astui ulos autosta. Aurinko paistoi äkeästi
vastaan, eikä Weed muutenkaan viitsinyt vastata autonkuljettajan
kunnianosoitukseen.

Hän
käveli pois auton luota, kulki tyhjän mukulakivisen aukion
poikki ja nousi leveät marmoriportaat hölkäten.
Vartijatkin tekivät kunniaa lähes ranteet naksuen, saamatta
mitään vastaukseksi.

Weed
työnsi raskaat puuovet auki ja astui inhoamaansa kiilteeseen ja
koristeisiin. Puisilla pinnoilla ei ollut pölyhiukkastakaan...
Aivan kuin koko kaupungissa. Kioto oli nykyisin, puheista päätellen,
ainoastaan hallinnon kaupunki. Vain ja ainoastaan hallinnolle.
Tavallisia kansalaisia siellä ei juuri asustanut.

Weed
käveli tyhjän pääkäytävän päähän
ja jäi kyllästyneenä tuijottamaan seinälle
kiinnitettyä, valtavankokoista lippua. Muuta vallan symbolia ei
ollut juuri keksitty kuin tuo lippu... Joka voitiin helposti
hajottaa, repiä ja häpäistä.

Takaa
kuuluvat, aavistuksen verran epävarmat askeleet saivat Weedin
kääntymään ja huomaamaan Shiroganen - tämän
poskilla olevat laikut eivät olleet luonnollisia, vaan alkoholin
tekosia.

- Sinä
myöhästyt, aseveli... Meillä on pehmennysjuhlat
menossa...

Weed
otti muutaman liukuvan askeleen kohti ystäväänsä
- onneksi lattia ja kengät sallivat sen. - Pehmennysjuhlat..?

Sakepullo
tärisi toisen käsissä kuin maanjäristyksessä,
ennen kuin sen sisältö vajeni. - Niin.. Tulevat kohta
etsimään sinua...

Weed
hymähti ystävälleen ja kohotti ehjän kätensä
taputtamaan tätä olkapäälle. - Kuule, sinulla on
rinnuksillasi katkarapua. Tuossa urhoollisuusmitalin yläpuolella.

***

Pehmennysjuhlista
tuli Weedin henkisestä näkökulmasta katsoen
piinajuhlat.

Hän
istahti kaikkein syrjimmäisessä nurkassa olevaan tuoliin,
saaden vastentahtoisesti parikseen voimakkaasti humaltuneen
Shiroganen.

Tämän
lisäksi hänellä oli valitettavan hyvät näkymät
erään tietyn naisen toilailluille. Koyuki näytti
heittäneen kaikki arvot pöpelikköön ja hyörivän
ympäriinsä kuin ylivilkas pikkulintu. Divisioonapäällikön
luota toiselle, helkkari,
turvallisuuspoliisin päällikön luo.... Ja sitten itse
ylijohtajien luo.

Kun
tämä tapahtui, Weed kykeni vain tuijottamaan lattian
punaista mattoa ja kuuntelemaan Shiroganen humalaisen uhmaa.

Minä
kiikun kohta hirressä.

Pälätys
jatkui kahdelta suunnalta.

Minä
kiikun kohta....

Ja
vielä...! Weed tunsi hien nousevan otsalleen.

Minä....

Shiroganen
pälätys peittyi naurun alle. Weed vilkaisi varovasti kohti
pitkän pöydän päätä. Kaksikko nauroi.

Hän
ei voinut estää sisäistä hymyä.
Pehmennysjuhlat, todellakin...

Olo
alkoi tuntua oikeastaan mukavalta ja Shiroganen naisasioita
käsittelevä kerskunta hukkui yleiseen puheensorinaan. Joe
näytti syövän riisipalloja Kotetsun kanssa hyvässä
seurassa - siitäkin huolimatta, että pikkumiehen toinen
sisko oli täysi kusipää ja toinen mokoma hävytön
parittaja. Yukimura taas.. No, hän näytti sulkevan korvansa
Sakachin voivotteluilta, jotka koskivat täysin nykyaikaa.

Weed
päätti nousta ja pelastaa toisen veljensä pulasta -
sekä vaihtaa sanan tai pari Kotetsun kanssa etelän säästä
ja siihen sopeutumisesta.

Mies
ehti kuitenkin nousta tuolistaan vain puoliksi ja saada Shiroganen
puolelta hämmästyneen humalaisen katseen, sillä
huoneen toisessa päässä olevat kaksoisovet pikemmin
pamahtivat auki sivistyneen aukaisun sijaan.

Nähdessään
kahden hahmon, valkoisen ja harmaan, astuvan saliin, Weed huomasi
suupieltensä tahattomasti nytkähtävän rumaan
irvistykseen.

Hän
piilotti ilmeensä nopeasti ja istuutui takaisin tuoliin,
käsinojia puristaen. Kynnet kaivautuivat kiillotettuun puuhun
niin rajusti, että kipeää teki.

Kaikkivoipa
komentaja kykeni tällä hetkellä vain olemaan ja
odottamaan hirvittävää ääntä toiselta
kaksikon hahmoista.

Hidas,
balettia muistuttava liikehdintä joukon läpi oli niin
irvokasta, mutta vanhahko nainen halusi silti pitää päänsä,
hopeanharmaan miehen vain seuratessa...

Nainen
pysähtyi ja kääntyi sirosti tuoliin lysähtäneen
miehen, poikansa, puoleen. Lakki lähes peitti silmät ja
puku oli rypistynyt.

Huuto
oli raivokas ja se kohosi asteittain, hiljentäen jokaisen
huoneessa olevan henkilön. - Weed! Mitä
minä olen sanonut sinulle pukeutumisesta?! Ja hoida heti tuo
pahamuotoinen juoppo viereltäsi!! Mikset ole vaimosi kanssa...
Tai veljiesi kanssa..?

Weed
nosti lakin otsalleen etusormen avulla ja katsoi äitiään
tyynesti. Tuomitsevan äidin ja ilmeettömän isän
lisäksi hän näki kuinka Lecter ja Sander olivat isänsä
vieressä melkein otsat vastakkain - ilmeisesti he olivat lyöneet
vetoa jostakin, kuin pahaiset... sekarotuiset.

Ellei
kyseessä ollut sitten se, että Shirogane lähtisi
Weedin viereltä selvittelemään itseään
jonnekin muualle, veljekset saivat pettyä pahasti.

Viimein
Sakura puuskahti, tarttui miestään kädestä ja
lähti kuljettamaan häntä - yllätyksettömästi
- Koyukin luo, tehden harminsa matkan aikana hyvin äänekkäästi
selväksi.

Weed
hymyili salaa. Kaikeksi yllätyksekseen hän näki
veljiensä hymyilevän pöydän äärestä
ja Lecterin sekä Sanderin.... mököttävän
iästä ja paikasta huolimatta.

Hän
nousi nopeasti tuolista, ravisteli sahanpurut pois ja käveli
salin kaksoisoville.

Weed
avasi toisen raskaista ovista mahdollisimman huomaamattomasti,
poistuen salista ja jättäen juhlahumun taakseen.

Oli
aika levätä huomiselle. Sen lisäksi... arvohenkilöt
humaltuneena olivat ruma näky.

***

Weed
avasi toisen silmänsä. Hän oli herännyt
puoliunesta ja oli mielestään kuullut Joen huoneesta
omituisia ääniä.. Miehen harras toive oli, että
ne olivat olleet vain hänen mielikuvituksensa tekosia.

Hän
puuskahti ja oli juuri kääntämäisillään
kylkeä ikkunaan päin - jostain syystä hänelle oli
osoitettu hotellista ikkunallinen huone - mutta ovi aukeni ensin
varoen, sitten kokonaan.

Kuului
sama varovainen ääni kuin aikaisemminkin, tosin tällä
kertaa ilman nyyhkäisyä. - ... Weed?

Mies
tuhahti hiljaa, mutta päätti sitten vastata kunnollisesti.
- No?

Vastausta
ei tullut aivan heti, vaan muutaman varovaisen askeleen ja puutuolin
narahtamisen jälkeen. - Minä.. Minä taisin pelastaa
nahkasi.

Weed
huokaisi ja kääntyi raivokkaasti selälleen, antaen
peiton kiertyä mukana epämääräiseksi mytyksi
jalkojen ympärille. Hän ei kyennyt vastaamaan vaimolleen...
tai "tuolle naiselle".... Eikä edes selittämään
itselleen sitä pikkuseikkaa, miksi nukkui pelkissä
alusvaatteissa vaikka huoneiden nurkat olivat hyytävän
kylmät...

Katulamppujen
heikko valokajo toi valoa hotellin alimpaan kerrokseen ja Weed
silmäili valkoiseen yöpukuun pukeutunutta vaimoaan
väsyneesti, nyt yhdellä avoimella silmällä ja
toisella puoliksi avoimella - yhtä kaikki, väsyneenä
miehenä.

Yllättäen
väsyneille kasvoille levisi pieni hymy. - Sano... Miten pelastit
nahkani, sitten?

Koyuki
nosti jalkansakin puutuolille ja kietoi kätensä niiden
ympärille, aivan kuin... peläten. - Minä kerroin
sinusta hyvää..

Weed
naurahti kuivasti. - Hyvää? Hyvää?
Siinäkö kaikki..? Kuulin kyllä sen naurun, mutta...

Koyukin
kasvot näyttivät hetken siltä kuin hän olisi
nielaissut aivan suuren palan tahmeaa riisikakkua ja että hän
alkaisi pian kakoa. - Sillä.. Minä.. Sillä... Minä
pehmensin tunnelmaa.. Ajattelin, että he olivat juoneet jo
tarpeeksi, että sellainen uppoaisi...

Weed
puhalsi pidättelemänsä hengitysilman suustaan ja oli
näkevinään huurua. - Entä... äitini..?

- No...
Jos saan sanoa totuuden.. Hän on.. Sama kuin silloin kun liitto
solmittiin.. Vain ylpeä siitä, että minä olen
rotua.

Weed
pudisti päätään. - Lopeta siinä tuolissa
istuminen ja tule tänne.. Saat tikkuja jalkapohjiisi...

Koyukin
jalkapohjat kuuluivat tömähtävän vasten paljasta
puulattiaa ja hän käveli sängyn toiselle puolelle,
saamatta tervetuliaislahjaksi kuitenkaan miehensä katsetta -
selkä oli jo kääntynyt.

Peitto
kahahti ja nainen pujottautui varovasti sen alle, suoristaen sitä
hieman. - Haluatko....

Vastaus
oli nopea ja pureva. - En. Onko Chokolla puuhaa?

Koyuki
hätkähti hetkeksi kuullessaan siskonsa nimen. - Em... On.

- Olen
ylpeä sinusta, kun et sortunut samaan. Todella ylpeä. Koeta
nukkua.

***

Seuraavana
aamuna herättyään, pukeuduttuaan ja jopa
tarkistettuaan kasvonsa pörhöttävien poskikarvojen
varalle, Weed päätti kuin päättikin käydä
aamiaisella. Aikaisemmin hän oli ajatellut lähtevänsä
kokoukseen tuosta vain, tyhjin vatsoin ja mieli selkeänä,
mutta jokin oli saanut hänet muuttamaan mielensä..

Täten
hän käveli valkoiseen, kullalla sekä hopealla
koristeltuun ruokasaliin.

Huoneen
pituisella pöydällä oli pitkä rivi
posliiniastioita, jotka olivat kaikki täynnä ruokaa. Rivin
kummallakin puolella oli valmiiksi asetettu jokaisen istumapaikan
kohdalle syömäpuikot, kulhot ja kupit.

Itsepalveluaamiainen,
siis.

Weed
käänsi selkänsä ikkunoille, veti tuolin pöydän
alta ja istahti kovalle pinnalle. Hän ei juuri välittänyt
siitä että joutui näin alttiiksi mahdolliselle
salamurhalle, mutta koska sellainen kykeni tapahtumaan lähes
kotonakin...

Hän
otti syömäpuikot sormiinsa, eikä jaksanut keskittyä
ruoan ottamisen hienouksiin, vaan mätti kuppiin merilevään
käärittyjä, katkarapuja ja muita sellaisia sisältäviä
- hänen mielestään "rullan palasia" - kerta
toisensa jälkeen...

Sitten
hän alkoi syödä niitä ilman kastiketta, tyytyen
vain varomaan ettei levittelisi riisiä ympärilleen kuin
pahainen lapsi. Muusta ei ollut niin väliä..

Yllättäen
ivallinen naurahdus sai tyhjiä syömäpuikkoja pitelevän
käden pysähtymään - ja Weedin vastavuoroisesti
nielaisemaan suunsa tyhjäksi turhan nopeasti.

Hän
kohotti katseensa, yrittäen samalla takoa rintaansa
mahdollisimman huomaamattomasti, jottei vain menettäisi arvoaan
toisten silmissä.

Naurahtaja
astui esiin valkoisen oven takaa. Turvallisuuspoliisin päällikkö
itse - ironisesti nimeltään Sniper, pahojen kielten Murder
S:ksi nimeämä.

Weed
sai vihdoin nielaistua sitkeän riisin alas. Hän tyytyi
nyökkäämään tervehdykseksi, mikä oli
sinänsä epäkohteliasta.

Sniper
ei tästä juuri välittänyt - ei tosin pöydän
antimistakaan. Hän jäi vain seisomaan pöydän
toiselle puolelle ja puhui Weedille käytännöllisesti
katsoen nigiriastian yli. - Olet uskomaton... Et osaa hoitaa asioita
sivistyneesti ja tässä me olemme. Kaikkien tekemä
arvokas työ on keskeytynyt vain siksi, että teillä
sattui "perheriita".

Weed ei
räpäyttänyt silmäänsäkään,
vaan nuolaisi syömäpuikot puhtaiksi ja asetti ne valkealle
liinalle. - Onko tuo tapasi kertoa kokouksen alkamisesta?

Sniper
murahti ja iski kärsineet kätensä vasten valkoista
liinaa, repien kangasta samanaikaisesti. - Typerys!
Tämän ansiosta sinusta ei pidetä... Seuraavan kerran
kun jotain tapahtuu, se voi olla vapaa murha! En tee tätä
siksi että erityisesti pitäisin
sinusta... Sinulta kun näyttää puuttuvan järki,
jolla kykenisit tajuamaan kyseisen asian.

Tämän
sanottuaan mies vetäytyi pöydän luota, kumarsi
ruumiinsa sallimissa rajoissa ja poistui sen saman kaksoisoven toisen
puolen taakse jonka takaa oli tullutkin, jatkaen matkaansa käytävään
kuuluvien kolahdusten saattelemana.

Weed
nousi tuolilta ja pyyhkäisi silmiään, tuntien
väsymyksen kuvottavan aallon. Hänellä ei ollut enää
nälkä.

***

Weed
vilkaisi kuin ohimennen kohti paria penkkiriviä ylempänä
olevaa hahmoa, joka oli yhtä hermostunut kuin hän, mutta
näytti sen jokaiselle hallintosalissa olevalle nyrpeäilmeisellä
naamallaan...

Äiti..
Niin, helskatti. Oma äiti oli ollut muovaamassa kaikkea
nykyiseen tilanteeseen ja jopa tähän kokoukseen saakka,
sillä koko heidän perheensä - ja tietysti Choko,
Kotetsu sekä Koyuki - istuivat hallintosalin tällä
puolella, kun toiset taas, toisaalla...

Pojan
pää liikahti taas, tarkastelemaan ilmettä. Pelkkää...
paskamaista... kopeutta, alta ehkä loisti hiven ylpeyttä
siitä millaiseksi maa oli muovattu.... Kuin savea, joka oli
poltettu.. Epäonnistuneet alueet isketty irti.

Weed
mutristi harmistuneena alahuultaan ja käänsi katseensa
häntä lähintä toisessa penkkirivissä
istuvaan mieheen, jonka he kaikki tunsivat vain Shiroganena. Onneksi
tuo kyseinen oli armeliaasti sulkenut välikohtauksesta tehdyn
raportin sisältäneen kansion ja lisännyt päälle
lepyttelevät sanat.... Kamakiri oli vain kuitannut kaiken
urahduksella, joka oli lähinnä kuulostanut sanoilta
"sellaista sattuu".

Se oli
ollut lähellä....

Juuri
nyt Shirogane oli kumartunut Swimmerin puoleen ja he näyttivät
keskustelevan... Ehkäpä aihe oli juuri tämä.
"Perheriita".

Weed
nosti käden otsalleen ja sulki silmänsä.

Kaikki
tuntui niin naurettavalta...

Helvetti...
Minun olisi täytynyt tappaa Koyuki kaikessa hiljaisuudessa..
Jerome olisi varmasti hyväksynyt sen....

Naisvangeille
olisi tullut paljon helpommat oltavat... Mikään ei olisi
pakottanut minua hankkimaan toista vartijaa Koyukin tilalle...

Mitä
tämä on... Katumusta..?

Weed
tunsi tönäisyn olkapäässään ja
riuhtaisi itsensä pois katuvista ajatuksista.

Hän
näki vieressään istuvan ja ihmetteleväkatseisen
Joen. Veljen huulet muodostivat äänettömästi
sanan "ylös".

Sata
mustapukuista henkilöä - ja yksi puuhkilla verhottu -
singahtivat seisomaan huonetta hallitsevilla penkkiriveillä
yhteisestä ja äänettömästä käskystä,
oikea käsi yläviistoon ja kämmen ylöspäin
kohotettuna.

Salin
yläpuoliset kaksoisovet avautuivat.

-
VOITOLLE JA KUNNIALLE!! VOITOLLE JA KUNNIALLE!! VOITOLLE JA
KUNNIALLE!!

Hougen
ja Genshin - tai oikeammin ylijohtajat - askelsivat penkkirivit
erottavat portaat alas huutojen kaikuessa ympärillään.

Kaksikon
jäljessä tuli vielä kolme henkilöä, joista
yksi tulisi toimimaan kirjurina, kahden muun toimiessa
henkivartijoina.

Weed
istahti muiden tavoin takaisin penkille. Hänen rannettaan
kivisti, koska sillä ei ollut sattunut olemaan käyttöä
turhan näkyvän tervehdyksen suhteen pitkiin aikoihin...
Ehkäpä se oli naksahtanutkin, mutta sitä oli ollut
mahdoton kuulla hurmosmaisen huudon seasta...

Mutta
sanat olivat kirvelleet kielellä.

Weed
painautui alemmas penkillään. Hän ei tiennyt mikä
hänellä oli. Hän halusi syvällä sisimmässään
juosta ulos salista ja huutaa niin lujaa, että huuto kuuluisi
jopa keskusaukiolta huudettuna.

Ehkä
siksi, että olen auttanut yhtä niistä....

Mutta
he eivät ole ihmisiä.... He ovat... He eivät ole
mitään...He ovat.. Rutto.. Vaiva...

Mutta
jos kaikki kääntyy, mitä minä sanon...? "Tein
vain mitä käskettiin..." HULLU!!

Puhu
vain, Hougen, puhu... Vannot tänään Valtakunnan
kestävän tuhat vuotta, millenniumin, meidän veremme ja
lihamme avulla.. Ei... Se kaatuu jo ennen sitä.. Meidän
aikanamme... Meidät lasketaan multiin sorrettujen luoti
rinnassa....

- ....
Veli! Veli! Voitko hyvin?

Weed
kohotti katseensa penkinselkämyksestä ja vilkaisi
tylsäilmeisesti Joeen. - Mikäs
tässä ollessa...

Joen
ilme oli vakuuttavasta vastauksesta huolimatta järkyttynyt. -
Si-sinun hanskasi....

Weed
katsahti valkoisiin hansikkaisiinsa ja huomasi niissä
veripisaroita. - Hmph.. Mokomat... Taidan olla hermostunut...

Verestä
välittämättä Weed poimi käsiinsä
koristeellisilla kanjeilla - ja eräiden kohdalta, katakanoilla -
kirjoitetun listan, tutkien sitä. - Ai, minä en olekaan
ensimmäinen.....

Hän
ei oikeastaan odottanut Joen vastausta, mutta sai sen silti. - Niin,
jostain syystä... Aiotko sitten lähteä jonnekin juuri
nyt?

Weed
naurahti. - Tyhmä kysymys... "Lähden"
myöhemmin...

Joe
hymähti. - Muuten, haluaisitko jäädä tänne
vielä hetkeksi? Yukimura....

-
Jäisin mielelläni, mutta työt kutsuvat.
Suunnitelmistanne päätellen teillä kahdella on
parempia alaisia kuin minulla...

Weed
näki veljensä selvästi kiusaantuvan. - En.. En nyt
menisi sanomaan.

Hougenin
mahtipontinen puhe oli lakannut. Weed ei ollut kuullut siitä
sanaakaan. Hän tiesi hyvin puheen koostumuksen... Korulauseita,
joita hän itse toisteli vieraiden tullessa leiriin. Sanoja,
joilla ei ollut mitään merkitystä, sellaisia jotka
eivät muuttaneet mitään..

Mikrofoni
särähti ikävästi Hougenin yskäistessä
epähuomiossa sitä päin. - Ja sitten...

Weed
kyyristyi kuullessaan särisevän ujelluksen korvissaan. Hän
antoi ajatusten viedä ja lakkasi pohtimasta jopa särkevää
kämmentään, joka oli verhottu taitavasti sidottuna
hansikkaan alle..

-
Choko.

Useaa
penkkiriviä alempana istuva vaalea nainen nousi siskonsa
vierestä, tönäisi veljeään kipeästi
polveen "vain ohimennen" ennen astumistaan pois
penkkirivistä ja kävelemistään salin etuosaan.

Hän
vannoi valan toisen henkivartijan avustuksella.

Weed
hymyili katkerasti sisimmässään. Vala oli turha, mutta
esitys hyvä. Valehtelu oli yhtä yleistä kuin
selkäänpuukotus... Kumpaakin tapahtui joka käänteessä.

Choko
puolusti siskoaan kiivaammin kuin ennen. Hänen sanansa kaikuivat
ympäri salia valkyyrian huudon lailla. Vain susiratsu puuttui.

Kirjuri
näytti suorastaan hikoilevan - sekä puoliksi itkevän,
katkoessaan sulkakyniä kerta toisensa jälkeen
kirjoittamisen vimmassa, pyytämättä kuitenkaan
todistajaa hidastamaan. Mustepullokin kaatui ohimennen kyynärpään
harmittomalta näyttävän huitaisun ansiosta, lennähti
pöydänreunan yli ja räjähti sirpaleiksi
päätyessään lattialle.

Tällöin
Hougen iski nyrkin pöytään ja Choko vaikeni
harmistuneena, aivan kuin hänen huulensa olisi väännetty
rullalle.

"Koristeena"
toimiva Genshin irvisti rumasti.

Kirjuri
sai itselleen aikaa avata uuden mustepullon ja ottaa uuden
sulkakynän.

Todistaminen
jatkui ja puhe kimpoili seinästä seinään, pitäen
jokaisen paikallaolijan - tai no, lähes jokaisen - valppaana.

Surukseen
Weed näki Shiroganen kuuntelevan ahnaasti selostusta
juomakaverin "todellisesta luonteesta" miehenä, joka
ei jakanut vuodetta....

Yllättäen
katse hakeutui taas alas - pienikokoinen valkoinen hahmo alemmalla
penkillä näytti yhtä tylsistyneeltä kuin Weed
itse. Ilmeisesti joku uskoi....

Viimein
Choko lopetti ja kiitti, palaten takaisin istumapaikalleen.

Seuraavaksi
oli, Weedin hienoiseksi kauhuksi, hänen äitinsä vuoro.
Hän päätti sulkea siltä sekä silmät
että korvat.

Oli
silti raivostuttavaa nähdä puuhkiin verhoutuneen hahmon
askeltavan hitaasti alas portaita ja kohti todistajanaitiota... Weed
tiesi kyllä hyvin tehneensä väärin ja saavansa
rangaistuksen, mutta.... Miksi äiti oli tullut tänne
rankaisemaan poikaansa kaikkien edessä, kohdellen tätä
kuin pikkulasta?!

Sakura
aloitti puheensa vanhan naisen tapaan, juuri niin ettei siitä
kuulunut yläriville oikein mitään muutamaa harvaa
sanaa lukuun ottamatta.

Yllättäen
naisen ääni kuitenkin kohosi, kuuluen yläriveille
saakka. Weed valpastui. - Hän on.... Hyvä poika. Uskon
hänen menetelleen oikein. Hän menestyi sodassa ja hän
menestynyt työssään tähänkin asti... Hän
on luotettava. Tässä kaikki, mitä minulla on
sanottavaa.

Weed
hymähti itsekseen. Mitä? Ei sanoja
Koyukista? Ei puolustusta hänelle...

Sakura
loi vilkaisun poikiensa puoleen ja hymyili varovasti.

Weed
vastasi hymyyn arasti, sillä hän oli täysin yllättynyt
äskeisestä.

Sitten
hän nousi, huokaisten. Listan järjestys oli armoton.

Portaat
sujuivat kuin itsestään ja kenkien kopina puuta vasten
tuntui jo tutulta...

Päästyään
alas, Weed käveli kirjurinpöydän vierelle ja ilmoitti
osaavansa vannoa valan itse.

-
Vannon täten puhuvani totta. Mikäli oikeudeksi katsotaan,
sitä totuutta voidaan käyttää myös minua
itseäni vastaan...

Sitten
hän puhui. Hän kertoi kuinka oli tullut ratsastusretkeltä
ja oli ollut riisumassa hevostaan Koyukin hyökätessä
kimppuun. Hän kertoi puolustautumisestaan - mainitsi Jeromen -
sekä näytti haavan, muistuttaen että se oli hiukan
parantunut.

- ...
Päätän todistamisen tähän.

Hougen
nyökkäsi tuskin havaittavasti.

Weed
kääntyi ja lähti nousemaan portaita ylös, muttei
voinut hillitä katsahtamistaan erääseen tiettyyn
penkkiriviin.. Kotetsu oli tyyni, Choko kihisi ja Koyukilla oli
tutuksi käynyt avuton ja kerjäävä katse suurissa
kyynelsilmissään.

Mies
ehti oman penkkirivinsä kohdalle, mutta sitten hän tunsi
ikävän yllättävän tunteen. Hän ei edes
tajunnut kaatuvansa, mutta tajusi Shiroganen nousevan penkiltä,
yrittävän ehtiä ottaa vastaan...

***

Weed
murahti ärsyyntyneenä. Hän olisi halunnut läimäyttää
kahta puhujaa - nuo ainoat, jotka ilmeisesti olivat huoneessa hänen
lisäkseen.

Olla
aivan rauhassa... Aivan hiljaa...

Yllättäen
ajatus iskeytyi mieleen ja silmät rävähtivät
auki.

Aluksi
Weed näki jotain valkeaa, aivan kuin elävää
lunta, joka liikkui koko ajan massana hänen yllään.
Katseen tarkennuttua hän huomasi "massan" olevan
Shirogane ja - yllättäen, Kotetsu.

Kysymykset
olivat heti mielessä. - Miten kävi? Minä pyörryin....

Yllättäen
vastaaja oli Kotetsu, sillä Shirogane vetäytyi kauemmas. -
Koyukista "tulee" majuri... Voitte päättää
mitä teette muiden asioiden suhteen.. Olivat kuin pyörtymistäsi
ei olisi huomattukaan. Paitsi no, mitä lähettivät
lääkärin. Hän totesi, että olet
stressaantunut ja kaipaat lomaa.

Weed
irvisti. - Minä en voi ottaa "lomaa"... Muuten, etkö
ole vihainen siitä mitä siskollesi tapahtui?

Kotetsu
hymähti, tehden asian hyvin selväksi. Sitten hänkin
vetäytyi, kohdistaen puheensa Shiroganelle. Sisältö
oli Weedille merkityksetön.

Weed
kohdisti väsyneet silmänsä tummapuiseen kattoon. Osa
hänestä halusi jäädä tähän ja
levätä, mutta vielä suurempi osa hänestä
pelkäsi matkan päässä odottavaa kaaosta, suurta
taikka pientä... Toimeen oli tartuttava ja heti.

Rauhallisesti
keskenään juttelevat miehet hätkähtivät
nähdessään Weedin nousevan istumaan.

Kotetsu
ehätti ensin. - Eikö sinun pitäisi...?

Vastauksena
oli päänpudistus. - Ei. Minä menen nyt.. Haen vain
eväät ja lähden.

Pieni
mies huoahti ja nousi tuolinsa kanssa kauemmas, asettautuen sopivan
matkan päähän.

Kaksi
huolestunutta silmäparia seurasi väsyneen ja ehkäpä
päänsä lyöneen komentajan matkaa pois pois
hotellihuoneesta.

Sitten
keskustelu jatkui - mistäs muusta kuin naisista.

***

Weed
hyräili vaimeasti jotain epäpoliittista viisua astellessaan
marmoriportaat alas. Hänen oli onnistunut säikäyttää
keittäjätär tahtomattaan eväitä hakiessaan.

Välikohtaus
oli saanut hänet hyvälle tuulelle, sillä nainen ei
ollut odottanut korkea-arvoisen herran hakevan ruokaa aivan keittiön
puolelta...

Lecter
ja Sander oli yrittäneet raahata miestä mukaansa -
johonkin, joka kulki nimellä "anteeksipyyntöjuhlat"-
, mutta nähdessään korin, kaksikko oli joutunut
luovuttamaan tympeänä.... Weedin onneksi.

Miehellä
ei ollut puoltakaan tuntia aikaa.

Tosin
hän ei tiennyt, kumpaa inhoaisi enemmän. Turhia juhlia
vaiko kuolettavan pitkää automatkaa.

Ajatuksestaan
huolimatta hän istahti auton nihkeälle penkille, asetti
korin vierelleen ja hymyili kuullessaan autonoven sulkemisen äänen.

Hänen
täytyisi keskittyä nukkumiseen.

***
- 5
- 6
- 7
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Murha/Oikeutus