Adult-FanFiction.org : Non English

Murha/Oikeutus	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1231 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 3
- 4
- 5
-------------

Leirissä
oli olemassa sanonta: Älä odota
mitään huomiselta - taikka edes seuraavalta tunnilta.

Hiro
heräsi haukotellen. Hän viivytteli silmänsä
avaamista, vaikka äänet hänen ympärillään
tuntuivat sopivan pikemminkin asuntolaan kuin keskitysleiriin.

GB
kuului puhdistavan hammasvälejään kynsillään
peilin edessä, siinä missä Sasuke hyräili
suihkussa...

Toiset
kuuluivat tyhjentävän puurosäiliötä
parhaansa mukaan ja keskustelevan kovaan ääneen
omalaatuisella pohjoisella murteellaan.

Hiro
päätti viimein nousta. Hän ei tiennyt oliko eilinen
puuron "unohtaminen" ollut toveruuden ele, pelkkä
unohdus - tai käsky.

Viimeistä
vaihtoehtoa Hiro ei edes halunnut ajatella.

Puukengät
kolahtelivat puulattiaa vasten leveäharteisen miehen kävellessä
eteishuoneeseen.

Kulma
kohosi huutomerkin tavoin Hiron nähdessä puurosäiliön
vierelle kyyristyneen hahmon.

Raukka
suorastaan lappoi puuroa
kauhallisen toisensa jälkeen omaan kitaansa.

Ei edes
kuullut, kun toinen käveli taakse, vain söi ja söi.

Hiro
vei nyrkin huulilleen ja rykäisi. - Ahem.. Onko sinulta
unohtunut jakamisen periaate?

Mies
oli kuin ei olisi kuullut sanoja - hän kohotti kauhaa, joka oli
täynnä puuroa. Siirsi sitä lähemmäs
suutaan...

Ylisuuret
vaatteet ja melkein pesuvadin kokoiset kengät eivät
herättäneet Hirossa lainkaan sääliä. Nyt hän
ymmärsi, miksi Jouji oli lyönyt tuota miestä. Tuo mies
eli vain itselleen ja ainoastaan tässä
hetkessä.

Juuri
kun Hiro oli kohottamaisillaan kättään lyöntiin,
ovi avautui.

Jerome.

Hiro
nyökkäsi vartijalle kitkerästi ja kuunteli, kuinka
makuutiloissa Jouji lähes loikkasi sängystä.

Ovi
narahti ja hivenen unisen näköinen Jouji ilmaantui sen
takaa, jääden sitten Hiron vierelle.

Jerome
nyökkäsi heille kahdelle - ja virnisti kolmannelle. -
Eiköhän sinun olisi aika lopettaa...

Puuronsyöjä
nielaisi ja laski koskemattoman kauhan takaisin säiliöön,
nousten sitten jaloilleen niin ryhdikkääksi ja edustavaksi
kuin vaatteiltaan kykeni.

GB
saapui paikalle ja Sasuke hetkistä myöhemmin.
Ruokailuhuoneessa lusikat kolahtelivat kuppeihin kiihkeämmin,
mikä merkitsi sitä, että niitä tyhjennettiin
nopeammin kuin vähän aikaa sitten.

Loput
saapuivat yhtenä joukkona.

Jerome
loi joukkoon välinpitämättömän katseen ja
huokaisi sitten. - Olen pahoillani.. Tiedän, että tämän
päivän piti olla normaali työkomennus, mutta Akame
haluaa tarkastaa kaikki.
Hän ei tyydy enää vain listoihin. Tarkastus pidetään
pihalla.

Tämän
sanottuaan Jerome kääntyi ja lähti ulos. Hänen ei
tarvinnut odotella, sillä vangit seurasivat perässä,
järjestäytyen ulkona neljän miehen riveihin.

Kukaan
ei puhunut matkan aikana mitään, ei edes vilkuillut
sivuille.

Jerome
johdatti joukkonsa varasto- ja hallintorakennusten ohi, parakkien,
pesulan, krematorion ja desinfektiorakennuksen editse "pihalle",
joka päättyi yhdeltä sivulta junarataan sekä
lastauslaituriin ja toiselta pääporttiin.

Alue
oli oikeastaan laaja, paljas hiekkakenttä, joka oli näin
talvisin lumen peitossa. Jos seisoi sen keskellä, se rajoittui
lastauslaiturin sekä junaradan vastakkaiselta sivulta miesten
leiriin ja päädyltään kokonaan lasten leiriin ja
osaksi naisten leiriin.

Jerome
liitti vankinsa joukkoon, joka näytti kasvavan koko ajan.

Hän
itse asettui oman joukkonsa ensimmäisen rivin päähän.

Pian
kaikki oli valmista.

Jouji
oli sijoitettu ensimmäisen rivin päähän, mutta
hän joutui silti kurkistamaan Jeromen takaa nähdäkseen
kolmen hahmon tulevan vankijoukkoa kohti.

Jerome
kuului mutisevan suupielestään, ehkä ainoastaan
itselleen: - Hitto, vieraita...

Jouji
ei voinut estää kysymystään. - Hougen?

Jerome
ei käännähtänyt ja karjaissut vankia hiljaiseksi,
ainoastaan hymyili. - Ei.. Jos olisi, roikkuisin jo nyt hirressä
siitä syystä etten ole harjannut pukuani.

Jouji
naurahti hiljaa ja vetäytyi paikalleen. Hän ei juuri nyt
nähnyt paikaltaan juuri Jeromen selkää enempää.

Tulijoiden
pysähtyessä hän ei erottanut Weediä, mutta näki
vierailijat: pikemminkin pitkän ja laihan kuin lihaksikkaan
harmaaturkin ja valkoisen, jolla oli naamassa useita arpia.

Molemmat
miehiä. Niin, mitä syytä naisilla olikaan...

Jouji
kuunteli puolella korvalla kuinka Weed pahoitteli ja selitti että
he odottivat lääkäriä saapuvaksi...

Yllättäen
hän tunsi nykäisyn hihassaan. Hiro.

Enempiä
ajattelematta takana oleva mies käänsi toverinsa pään
hellin ottein kohti naisten leiriä.

Aidan
takana huivipäiset naiset kyyristelivät riveissään,
yrittäen selvästi pysyä lämpiminä. Se oli
vastakohta miesvankien sotilaalliselle järjestykselle.

Jouji
puri hampaansa yhteen. Hän erotti kylmästä vapisevan,
nälkiintyneen Reikan... Onneksi tämän vierellä
oli joku, joka näytti aivan pitävän kädestä
kiinni... Liittolainen. Hyvä.

Se
tapahtui ilman varoitusta. Vaikka kaikki tapahtui aidan toisella
puolella, miesten joukossa oli havaittavissa yleinen kohahdus.

Jopa
Weed keskeytti pahoittelutulvansa, eikä näyttänyt
lainkaan ilahtuneelta.

Toisesta
rivistä syöksyi esiin nainen, joka riuhtaisi huivin
päästään ja huusi jotain.

Kukaan
ei ensin käsittänyt mille nainen huusi, mutta havainto
upposi viimein kaikkien tajuntaan, osittain tai kokonaan: tuo nainen
oli nähnyt lapsensa.

Koyuki
kykeni vain kihisemään vihasta ja kiroilemaan, miksi leirin
sisäisiä aitoja ei oltu sähköistetty.

Huiviton
nainen hengitti kiivaasti ja näytti olevan pakahtumaisillaan.
Hän tuskin hallitsi askeliaan, mutta jalat veivät hänet
silti sinne minne hän halusi: häntä ja hänen
lastaan erottavan aidan luo.

Lapset
olivat kyyristyneet yhdeksi joukkioksi nälkiintyneitä
luurankoja, pysytellen niin lähellä aitaa kuin kykenivät
- kuitenkaan aiheuttamatta toisilleen vammoja piikkilangasta.

Nainen
paneutui lumeen polvilleen, melkein vajoten. Kylmettyneet sormet
puristivat huivia, lähes repien sitä. - Meru.. Meru... Äiti
on täällä...

Nimensä
unohtanut nainen ei välittänyt lainkaan siitä, että
tuhannet ja taas tuhannet silmäparit - ja joidenkin tapauksessa,
yksittäiset silmät - seurasivat liikuttavaa kohtaamista.

Juuri
kun kylmästä vaaleat sormet olivat uhmaamaisillaan
piikkilankoja silkasta äidinrakkaudesta, naksahti iskuri.

Koyuki
painoi piipun onnettoman naisen takaraivoa vasten, valmiina
lopettamaan tämän farssin.

Koko
leiri pidätti hengitystään, odottaen yhtä ainoaa
ääntä.

Sitä
ei tullut, Koyuki ei saanut tyydytystään.

Aidan
toiselta puolelta kuului sivistynyt yskäisy. Kuului narsketta ja
aidassa oleva puinen ovi avautui. Narske jatkui vielä hetken,
syntyen kävelevän miehen kengistä.

Koyuki
pelkäsi vierelleen tullutta miestä. Hän ei valehdellut
itselleen, vaan oli tunnustanut pelon itselleen jo kauan sitten...

Miesten
leirissä vangit näkivät piipun jättävän
takaraivon, revolverin palautuvan vyölle ja vartijan astuvan
taemmas...

Kahden
naisen luokse tullut mies kumartui vangin puoleen, puhui tälle
jotain - ehkäpä rauhoittavia sanoja, sillä vanki nousi
jaloilleen, tarttui miehen käteen ja seurasi toiselle puolelle.

Näky
olisi saattanut olla onnellinen, sillä naisen lapsi juoksi
äitinsä luo ja mies taputti naista rohkaisevasti
olkapäälle.

Jouji
kuuli Hiron henkäisevän... Ei, nyyhkäisevän.

Vaikka
mies oli väkivahva, hän näytti hetken siltä että
olisi voinut purskahtaa itkuun. - Voi hitto.... Tuo nainen kirjoitti
juuri oman kuolemantuomionsa.. Akame.... Lapsi on varmasti sairas....

Lasten
leirin näkyvä osa tyhjeni sekä miesten että
naisten silmien edessä. Weed jatkoi puhettaan, yrittäen
kääntää vieraidensa huomion vähemmän
epämiellyttäviin asioihin.

Ikuisuudelta
tuntuvan ajan kuluttua kolme hahmoa lähti lasten leiristä
ja suuntasi miesten joukkoa kohti.

Vangit
asettuivat riveihinsä. Nyt päätettäisiin elämästä
ja kuolemasta.

Jouji
ei voinut hillitä sisäistä irvistystään.
Hänen vieressään oli se mies, jota hän oli
motannut suoraan kuonoon saadakseen rauhan... Typeryksen tila oli
huonontunut. Ilmeisesti tämä oli huomannut lapsensa.

Weed
oli lopettanut puheensa ja nyt oli Akamen korulauseiden vuoro.

- Kuten
tiedätte, sairaudet huonontavat työkykyä. Siksi
pidämme työväkemme tarkastuksen kerran kuussa
varmistuaksemme heidän terveydestään...

Jouji
hillitsi monien muiden miesten tavoin vihaisen katseensa. Senkin
saatanan sika. Minä haluaisin mieluusti kokeilla niitä
keinoja sinuun mitä sinä kokeilet meihin!! Teet "työväen
tarkastuksen" valitaksesi itsellesi tutkimusmateriaalia!

Akame
lopetti puheensa nyökkäykseen ja viittasi Jeromea
väistymään.

Vartija
siirtyi vaadittavat askeleet ja Jouji huomasi tuijottavansa lääkäriä
suoraan silmiin.

Kaksikon
välille ei ehtinyt kehittyä katseiden taistoa, sillä
Akame tuli lähelle, rikkoen sosiaalisen turvavälin.

Käsi
painoi kuonoa hiukan alemmas, jotta silmät kyettiin tarkastamaan
kunnolla.

Kommenttina
oli vain kiduttava "hmmhmm" ja seuraavaksi kädet
pikemminkin pyöräyttivät kuin ohjasivat kääntymään
oikealle sivuprofiilia varten.

Sitten
vasemmalle ja takaisin eteenpäin. Suu avattiin ja ikenet
tarkastettiin.

Tarkastuksen
aikana toinen avustajista kirjoitti villisti jotain kantamaansa
lehtiöön, ilmeisesti tietäen muminoiden merkityksen.

Loppukommentti
oli samaa laumaa kuin aikaisemmat, ehkä hivenen eri
painotuksella.

Akame
siirtyi tutkimaan Hiroa.

Sillä
aikaa Jouji yritti laannuttaa sydämensä sykettä. Hän
saattoi olla ehkä hivenen märkäkorva.... Akamen silmät
eivät suinkaan olleet punaiset, eivät
edes hivenenkään verestävät,
mutta silti se katse oli jähmettänyt hänet...

Hän
voisi vaikka sahata jalkaani, enkä minä edes inahtaisi...
Miten tuo mies kykenee nukkumaan öisin?!

Ehkä
hän ei ole ihminen....

Jouji
kuuli takaansa hyväksyvän "hmmm":n.

Hän
alkoi ilkeämielisesti pohtia, kuluisiko Akamen ääni
ajan saatossa äänilevyn tavoin, kunnes se kenties lakkaisi
jonakin päivänä kuulumasta? Silloin tarkastuksista
tulisi hyvin hitaita ja ehkäpä Akamesta hankkiuduttaisiin
eroon... Kukaan ei kuuntelisi lääkäriä, jonka
ääni olisi pelkkää puhumisen yritystä.

Naurettavaa!
Aivosi ovat jäässä!

Jouji
irvisti ja läimäytti käden otsalleen tajutessaan
mahdottoman teoriansa. Ehkä hänen tajuntansa hiipui, koska
hän oli syönyt viimeksi Koyukin antaman leipäpalan.
Kiitoksena asiasta, jota mies ei halunnut enää muistaa.

Vanki
oli valehtelematta vähällä hypätä
vaatteistaan kuullessaan viereltään yskäisyn ja tällä
kertaa, oikean kysymyksen:

-
Kärsittekö päänsärystä? Voisin tarjota
teille jotain..

Jouji
painoi käden takaisin kylkeä vasten. Sivusilmällä
hän näki lääkärin silmien ahnaan katseen.

- En.
Minua vain väsyttää. Tämä tarkastus on
kestänyt pitkään.

Akame
vastasi hymyllä, ennen kuin siirtyi tutkimaan toista vankia. -
Vai niin. Sille ei voi mitään.

Jouji
siirsi katseensa suoraan eteenpäin. Hän olisi voinut
henkäistä helpotuksesta. Se oli
lähellä. Minun täytyy vahvistaa itseäni.

Puhtain
paperein selvinneisiin vankeihin tuli särö.

Akame
pudisti päätään.

Mikäli
kuria ei olisi ollut, ensimmäinen tarkistettu rivi olisi
luultavasti henkäissyt pelosta. Ehkäpä heidät
kaikki teloitettaisiin jos joku saisi päähänsä
järjestää tutkimuksen yhden vangin mielenvikaisuuteen
tai huonokuntoisuuteen johtavista syistä - aivan turhaan.

Jerome
tuijotti vapisevaa vankia ja kirosi sydämensä pohjasta. Hän
oli odottanut viimeiseen asti ja antanut tuolle mokomalle tilaisuuden
näyttää hyödyllisyytensä.. Aivan turhaan!

Nytkö
hän joutuisi häpeällisesti hirteen, pelkän vangin
ansiosta..?

Akame
liikautti päätään, merkkinä avustajilleen.

Jerome
hätkähti näkyvästi, kun hänen käsiinsä
tyrkättiin kaksi lehtiötä. Hän olisi voinut
äyskäistä avustajille jotain epäkohteliaisuudesta,
mutta onneksi Akame käytti omia alaisiaan "mustan työnsä"
välikappaleena... Ei niitä, joilla oli öisin
painajaisunia - jotka olivat vielä ihmisiä.

Vapiseva
vanki ei välittänyt lainkaan siitä, että kaikkien
- ei vain muutaman rivin - huomio oli kohdistunut häneen.

Vartijat
eivät viitsineet enää hillitä vankien ärtynyttä
puhetta "hidastelusta", sillä heilläkin oli
kylmä. Tuuli puhalsi kipeästi, melkein leikaten veitsen
lailla nahkavaatteiden läpi.

Avustajat
lähestyivät rauhallisesti, yrittäen olla
mahdollisimman neutraaleja.

Kumpikaan
heistä ei kuitenkaan huijannut vankia, sillä tämä
sysäsi Akamen syrjään yllättävän
voimallisesti - lääkäri kaatui siinä rytäkässä
suoraan Joujin jalkoihin, ilman että vanki olisi voinut estää
tapahtumaa.

Avustajat
saivat kumpikin iskun kyynärpäästä ja
hämmentyivät riittävästi, vangin pinkoessa pakoon
- ei suinkaan kohti pääporttia, vaan jonnekin aivan
muualle...

Hän
halusi nähdä lapsensa.

-
TERUU!! TERUUUU!!

Yllättäen
Weed ja hänen vieraansa pinkoivat vangin perään kuin
pahaiset vartijat, mitalit, arvo- ja kunniamerkit kilahdellen kuin
pienet kellot.

Kuului
laukaus, tömähdys ja vangin huutoa.

Vangit
eivät uskaltaneet edes katsoa, mutta toisen vierailijan karjunta
kertoi tarpeeksi.

-
KUINKA SYVÄKSI JA LEVEÄKSI HALUAT
HAUTASI?! VASTAA, KUN SINULTA KYSYTÄÄN!!

Vierailijan
huutaessa kaatumisesta selvinnyt Akame ponnisteli irvistellen
jaloilleen ja käveli aikaisempaa varovaisemmin kaatuneen vangin
ja tämän vangitsijoiden luo.

-
Säästä keuhkojasi... Hän kelpaa minulle aivan
hyvin.. Ei, emme tarvitse tutkimusta...

Akame
heilautti kättään ja apulaiset juoksivat hänen
luokseen - joskin toinen heistä piteli kuonoaan.

Jouji
vilkaisi varovasti onnettoman vangin suuntaan ja henkäisi. Hän
näki Akamen laittavan vangilta irti ammutun korvan
valkoisen takkinsa taskuun.

Hiro
kuului vain puuskahtavan. - Ällöttävää. Älä
saa kohtausta...

- En
epäile enää ollenkaan miksi hänen nimensä on
Kuolemanenkeli...

Kaksikon
kuiskatun puheen keskeytti tavallisen parakkivartijan huuto:

-
HILJAA RIVISSÄ!!

Jerome
mulkaisi, ei suinkaan vankejaan, vaan toista vartijaa. Hänellä
oli kylmä ja nälkä. Lisäksi mieli oli
stressaantunut viimeistä nurkkaa myöten, joten
täysilaidallinen oli paikallaan. - SINÄ ET OLE MEIDÄN
JOHTAJAMME, BLUE!

Parakkivartija
jätti joukkonsa vartioinnin ja asteli suoraan Jeromen eteen,
lyöden häntä enempiä selittelemättä
suoraan kuonoon.

Jouji
ei itsekään kunnolla tiennyt, miksi hän ojensi
molemmat kätensä ottamaan vastaan Jeromen valitettavan
kaatumisen.

Weed
kuului keskeyttäneen äskeisten tapahtumien pahoittelun ja
kohdistavan syytöstulvan Bluelle, vierailijoiden virnistellessä
Jeromen pelastumiselle vangin avulla.

Akame
näytti kadonneen paikalta avustajiensa - ja onnettoman uuden
potilaansa kanssa.

Se
näytti olevan heistä niin hauskaa. Oliko sitten todellakin
niin noloa tulla vangin pelastamaksi?

Jerome
ei suinkaan sysännyt Joujia sivuun, vaan pysytteli hetken siinä
mihin oli päätynyt, aivan kuin toipuakseen tapahtuneesta.

Sitten
hän nousi varovasti jaloilleen ja nyökkäsi. - Mennään.
Selittäköön Weed mitä tahtoo... Ei meitä
tapeta pelkästään tämän takia.

Jouji
pudisti hieman päätään ja seurasi ripeästi
askeltavaa Jeromea pois pihalta.

Oli
toisaalta onni, että heidän joukkonsa oli selvinnyt ehjin
nahoin - suurin suu oli nyt poissa...

Yllätys
oli suuri ja siihen sekoittui rutkasti pelkoa, kun Jerome ei
vienytkään heitä kohti tuttuja rakennuksia, vaan
johdatti kohti parakkeja.

Useampi
kuin yksi kuului kiroilevaan kovaan ääneen, mutta vartija
oli tyyni kuin mikäkin.

Sasuke
tosin pikemminkin inisi, mutta henkäisi helpotuksesta kun joukko
ohitti neljännen parakin. Kukaan ei jäänyt matkalle.

Neljännentoista
parakin kohdalla Sasuken ininä alkoi kuulostaa moskiittoparven
ääntelyltä.

Toiset
olivat vain huolissaan joutumisestaan Akamen koemateriaaliksi -
kirosanat olivat jo loppuneet.

Jerome
vain kulki eteenpäin. Parakit loppuivat numeroon
kahdeksantoista.

Mäen
kiipeämisen jälkeen vankien huolestuneiden silmien eteen
avautui... ruokala. Ympäristössä tuoksui aito leipä.

Miehet
muuttuivat käytökseltään poikajoukoksi ja
unohtivat vartijansa. He juoksivat mäkeä alas huutaen kuin
sivistymättömät barbaarit.

Sasuke
kompastui ja sekosi juoksussaan, mutta GB nosti hänet
kainaloista ilmaan.

Jerome
olisi toisaalta voinut huutaa ja ampua pakenijat, mutta häneltä
olisivat loppuneet luodit jo alussa.. Siksi hän tyytyi
kävelemään mäkeä alas itsekseen naureskellen
ja katsoen, kuinka vankijoukko rynnäköi sisään
rakennukseen.

Kun hän
hetkistä myöhemmin avasi oven ja astui hehkulamppujen
valaisemaan käytävään, hän kohotti kulmiaan
aiheesta::

Käytävässä
oli todellakin jokaisen miehen kenkäparit siististi lakkikoukun
alla.

Millaisia
miehiä me oikeastaan olemme vanginneetkaan?

Jerome
tyytyi kävelemään suoraan ruokalaan ja näkemään
ruoanjakajana Stonen, joka räyhäsi meklarin tavoin:

-
Ruokaa ryysyläisille!! Täältä sitä vihdoin
saa!! Vain yksi annos per kuono!!

Jerome
otti itselleen kupin, mukin ja lusikan aivan kuin kuka tahansa.

Onneksi
Stone älysi keskeyttää huutelunsa huomatessaan Jeromen
- tai tarkemmin sanottuna, hänen synkästi kuvioidun
lakkinsa. - Ah... Hei. Luulin, että syötte
yksityistiloissa.

Kulma
kohosi. - Minulla ei ole yksityistiloja,
jonne ruokani tuotaisiin.. Annahan sitä ruokaa.

Kauhallinen
puuroa plopsahti kuvottavasti kulhoon. Sen päälle Stone
heitti kanneksi vaalean leivän, joka näytti rakenteeltaan
hieman.. oudolta.

Jerome
tuhahti annokselleen kaataessaan kannusta vettä mukiin. -
Silti...?

Stone
yritti hymyillä, mutta se näytti pikemminkin irvistykseltä.
- Nii-iin, silti.

- Ellei
tämä olisi sääntö, sanoisin: Elä tuolla
viikko.

Tämän
sanottuaan Jerome käänsi tylysti selkänsä ja
asteli joukkonsa pöytään, istahtaen pöydän
päässä olevalle jakkaralle.

Hän
ehti vain nojautua eteenpäin ottaakseen ensimmäisen
lusikallisen, kun hän kuuli tuolin ritisevän
pahaenteisesti.

Sitten
se yksinkertaisesti petti hänen allaan ja hän kaatui
taaksepäin, iskien päänsä takana olevan, tyhjän
pöydän reunaan.

Päässä
huimasi, mutta hän tajusi ainakin lakkinsa lennähtäneen
pois...

Joku
vangeista tunki naamaansa liian lähelle. Ei yksikään
niistä, joita hän oli viime aikoina henkilökohtaisesti
komentanut töihin...

- ...
mene helvettiin siitä.

Liian
avulias vanki sai armottoman läimäytyksen päin naamaa
ja vetäytyi paikalleen todella nopeasti.

Jerome
kykeni vain lojumaan siinä mihin oli päätynyt. Hän
koetteli varovasti takaraivoaan, saaden sormiinsa verta.

Hän
poimi lakin päähänsä, vaikka tiesi että se
saisi veritahroja.

-
Voisin tapattaa teidät kaikki... En vain viitsi... Tiedän
vain sen, että joku on syyllinen... Ja jos joku yrittää
tällä tavoin päästä minun suosiooni
syyttämällä toista... On hullu. Muuta en sano. Olen jo
tarpeeksi väsynyt tähän päivään.

Tämän
jälkeen Jerome ponnisti jaloilleen, otti kuppinsa sekä
mukinsa ja poistui ruokasalista, jättäen jälkeensä
vain onnettomuuspaikan.

Stone
kykeni vain mulkaisemaan vankeja ja näytti poistuvan leipomon
puolelle. Hän ei ollut vartija, eikä sellaiseksi
ryhtyisikään.

Hiljaisuutta
kesti hetken. Se rikkoutui ensin lusikoiden kalinalla ja viimein,
karkealla puheella:

- Tosi
hienoa, Jet... Pilasit sen täydellisesti tunkemalla naamasi
lähelle.. Aivan kuin aikoisit ahdistella...

Ääni,
joka vastasi, oli Sasuken ääntäkin vikisevämpi. -
Enhän minä voinut tietää sitä, Missile...
Ehkä se olisi tehonnut naisvartijaan paremmin.. En voinut tietää
ettei tuo vartija ollut sellainen...

Puolustelun
keskeytti raivokas ärähdys, joka sai kääntymään
useita päitä. Ärähtäjä oli nimittäin
Jouji, joka oli tähän mennessä syönyt tyynesti
puuroaan. - Se naisvartija olisi ampunut
aivosi hajalle!

Jetiksi
kutsuttu kohotti kulmiaan. - Mitä sinä iniset? Taidatkin
olla homoseksuaali.... Missä pinkki
kolmiosi on?

Kaikkien
yllätykseksi seuraava kimpaantuja oli Sasuke, sillä hän
pui sotaisasti nyrkkiä. - Ei hän ole hom... homo...
Mikälie!!

Toisetkin
vangit näyttivät valmistautuvan taisteluun. Rauhallinen GB
näytti naksuttelevan rystysiään, ollen valmis
taistelemaan ystävänsä kunnian puolesta, Viktorin ja
muiden irvistellessä.

Miekkojen
kalistelu päättyi jykevän nyrkin iskeytyessä
pöytään. Hiro. - Kukaan ei aloita yhtään
mitään. Joitakuita täällä
tämä ei näköjään kosketa paskan vertaa,
mutta yksi meistä on nyt kuollut ja meitä muita piiskataan
tästä päivästä alkaen kymmenkertaisesti
hänen edestään - huolimatta tästä
ruokalasta. Huolimatta yhdestäkään tulevasta
uudistuksesta, me olemme täällä tekemässä
työtä kunnes kuolemme... Se mitä pääportin
yllä lukee... "Täällä te parannutte"....
Sitä valhetta te ette jaksa edes niellä. Tukehdutte
hengiltä, jos yritätte tehdä niin. Mutta älkää
vain koskaan, ikinä, kääntykö heidän
puolelleen... He puukottavat selkään.

Tämän
sanottuaan Hiro nousi paikaltaan ja vei tyhjät astiat niille
tarkoitettuihin säiliöihin.

Jouji,
Sasuke, GB ja Sumisu seurasivat häntä hartaassa jonossa.
Viktor toveriensa kanssa seurasi suoranaisen hotkaisemisen jälkeen.

Missile
tyytyi vain sylkäisemään halveksivasti Hiron
istumapaikalle ja viittasi veljiään nousemaan. - Paskaa.

***

Kun
Jouji ja Hiro paneutuivat myöhemmin päivälevolle,
Jouji ei voinut hillitä kieltään. - Mikä sai
sinut puhumaan niin.. voimallisesti?

Hiro
käänsi hieman päätään. Hän oli
asettanut kätensä päänsä taakse, mutta
miehestä näki että olo oli kaikkea muuta kuin rento. -
Minähän kerroin sinulle jo junassa että olen
partisaani..? En vain kertonut miten jäin kiinni... Meidät
jahdattiin uuvuksiin kuin jänikset. Poltimme lähtiessänne
juuri valmistuneen, minun maatilani ja
juoksimme.... Lunta oli vain liikaa. Äitini
jäi ensin jälkeen. Sitten veljeni. Isäni jäi
vapaaehtoisesti, tietenkin aseen kanssa.... Minut kai säästettiin,
koska Reika oli paennut mukanamme.. Ajatella, että isäni
ensin vastusti avioliittoamme ja kaikkea... Mutta sitten kun hän
näki Reikan eräänä aamuna peltotöissä...
Totesi vain: "Vai niin, tuo nainen ei siis valita vaikka likaa
kätensä multaan..." Minä pelkään Reikan
puolesta. En siksi, että hän joutuisi vartijoiden huoraksi
tai mitään... Vaan se suunnitelma mistä kuulin...
"Uusi Tulevaisuus" tai jotain.

Jouji
hengähti. - Olen kuullut siitä... Propagandassa puhuttiin
siitä alinomaa... Eikö se ole jokin... Rotuhygieniaan
liittyvä projekti?

Hiro
pudisti päätään. - Iljettävää.
Entä jos paljastuukin että valtakaksikko onkin sekarotuista
sotkua? Sitten vain.... "pang", eikö?

Jouji
purskahti nauruun, saaden Hiron hymyilemään.

Nauru
laantui kuitenkin pian ja hiljaisuus otti huoneessa vallan. Toisista
huoneista kuului puhumisen ääniä - ei vain enää
pohjoisen murteella, vaan myös aivan toisenlaisella. Kiitos
kuului kolmelle pitkäkuonoiselle veljekselle.

Seuraava
kysymys tuli Hirolta, todella varovaisesti. - ... Et kai sinä
muuten ole homoseksuaali?

Jouji
nousi toisen kyynärpäänsä varaan. - Yhtä
paljon kuin sinä vartija... Tosin yllätyin siitä että
Sasuke puolusti minua...

Hiro
kohotti kulmaansa. - Ehkä hän vain tajusi ettei
hallitsematon ympäriinsä loikkiminen kannata enää...
Kuka tietää.

Jouji
oli juuri sanomassa oman kantansa, kun ovi vedettiin äkillisesti
auki. Miehen kulmat kurtistuivat synkästi ja painuvat niin alas,
että hän näytti melkein muotopuolelta.

- HAA!
Oletteko kenties lepäämässä?

Hiro
näki kolmikon astuvan sisään ovesta täydessä
sopusoinnussa, kädet toinen toistensa olkapäillä. -
Värväytykää leirin kabareehen, koska jalkanne
kerta nousee noin korkealle...

Jet
reagoi ensin. - Sehän olisi- hei!

Missile
ja kolmas veli eivät voineet estää suoranaista
hirnahdusta, joka muuttui hallitsemattomaksi nauruksi.

Jet
mutristi huultaan loukkaantuneena, kääntyi ympäri
aivan kuin lähteäkseen - mutta rojahtikin poikittain GB:n
ja Sasuken petien päälle.

Jouji
huokaisi. - Hitto.. Pohjanmiehillä tuntuu olevan enemmän
järkeä... Noilla on vain pitkä kuono, jolla- Mitä
pirua sinä teet?

Jet ei
ollut ainoastaan toiminut "pedinvaltaajana", sillä nyt
hän tökki Joujia etusormella selkään - ilman
oikeaa syytä.

- Sinä
käyttäydyt kuin pikkulapsi... Käskenkö Jeromea
viemään sinut lasten leirille?

Toinen
ei vastannut.

Mikäli
tämä olisi toistanut ärsyttävän liikkeen
vielä yhdenkin kerran, Jouji olisi mitä luultavimmin
yrittänyt vääntää käden sijoiltaan.
Vaikka ärsytetty mies olikin lähinnä jaellut lehtisiä
ollessaan vapaana, häneltä kyllä löytyi
tarvittaessa fyysistä voimaa...

Kuului
ulko-oven kolahdus. Eteishuoneesta kajahti huutoa, ei kuitenkaan
suoranaista karjuntaa:

-
TÖIHIN SIELTÄ, SENKIN LAISKURIT!!
JOS TEILLÄ ON VARAA KIUSATA, SAATTE TEHDÄ TÖITÄ!

Jouji
kääntyi vihaisesti kolmikkoon päin ja poimi lakkinsa
tyynyn alta. - Saatanan..

Hän
sai tyynyn kasvoilleen.

Jet ei
ainoastaan tyytynyt nöyryyttämään vihollistaan
tällä tavalla, vaan yritti myös mitä ilmeisimmin
tukehduttaa tämän, sillä tyynyä painettiin
murskaavasti, kahden käden voimin, vasten kasvoja...

Painopisteet
olivat muuttuneet järkyttävällä tavalla.
Viattomasta esineestä oli tullut toisen käsissä
tappava.

Jet
iski Joujin haparoivat kädet tylysti sivuun ja painoi tyynyä
yhä raivokkaammin.

Hiro
nousi pediltään irvistäen tajuten ystävänsä
tukalan tilan. Hän ei halunnut menettää enää
yhtäkään itselleen rakasta...

Kahden
veljen vastahyökkäys tuli yllätyksenä. He lähes
loikkasivat pedin yli, painaen raivoavan Hiron seinää
vasten.

Taistelevat
osapuolet eivät huomanneet oven avautumista.

- JO
RIITTÄÄ!

Sanojen
vakuudeksi heilahti käsi. Revolverinperä osui tuskallisesti
suoraan Jetin kalloon, lennättäen miehen seinää
vasten.

Seuraavassa
hetkessä Hiro huomasi olevansa vapaa. Hänen kimppuunsa
hyökänneet olivat vetäytyneet nurkkaan ja vikisivät
kuin ruosteiset saranat.

Jouji
heitti tyynyn pois kasvoiltaan. Hän katsahti ensin ohimoaan
pitelevään Jetiin - ja sitten,
ilmeettömään Jeromeen. Osa hänen mielestään
olisi halunnut avata suun ja tuoda ulos sanat "oletko kunnossa",
mutta se olisi ollut.. välittämistä henkilöstä,
jonka arvoinen hän ei voisi ikinä olla. Liian vaarallista.

Jerome
kohdisti terävän katseensa Jetiin ja tämän
kahteen veljeen. - Nämä kaksi ystäväänne
tässä ovat teitä kymmenen kertaa tehokkaampia...
Teidän täytyy pyrkiä samaan kuin he tai kuolema
odottaa jo tänään.

Jouji
suoranaisesti iski lakin päähänsä. Hän ei
näyttänyt lainkaan ylpeältä saamastaan
kunnianosoitukselta - kuten ei Hirokaan. He olivat sen alttiimpia
siirrolle "muihin tehtäviin", koska heillä oli
voimia vaikka muille jakaa ja samalla kyky suunnitella... Siirto
ikuiseen työhön, jossa sielu erotettaisiin ruumiista.

Jerome
iski kätensä yhteen niin yllättäen, että
Missile ja Rocket hätkähtivät. - Lähdetään.
En halua vartioida teitä keskiyöhön saakka.

Rocket
oli vähällä avata suunsa hätääntyneeseen
kysymykseen, mutta Missile näpäytti häntä
kivuliaasti kuononselkään, riuhtaisten sitten veljeään
kivuliaasti käsivarresta jotta toinen seuraisi.

Jouji
nousi pediltä nopeasti ja asteli Hiron kanssa eteishuoneeseen.
Hän ei ollut tunnistanut huutajaa äänestä, mutta
näköhavainto vahvisti Bluen olleen teon takana. Oli ollut
outoa laittaa riitapukarit johtamaan työvuoroa, mutta ilmeisesti
Gonilla oli ollut vain paha päivä.

Joukko
kahlittiin pihalla lojuvalla ketjulla ja marssitettiin Bluen käskystä
hanhenmarssia varaston kautta työmaalle - ojalle.

Jouji
huomioi marssiessaan - mielestään turhankin naurettavasti -
että Jerome oli vetäytynyt mahdollisimman syrjään
Bluesta, kasvoillaan pahoinvoiva ilme.

Ainoa
teko mikä puuttui, oli se että vankien olisi täytynyt
heitellä työkalujaan kuin jotain hiton paraatikeppejä.
Blue halusi ilmeisesti loistaa, vaikka juuri kukaan ei ollut
katsomassa.

Tosin
työkalujen heittelyssä olisi ollut mahdollisuutensa..
Hakun olisi voinut upottaa helposti vartijan selkään,
selittää lipsahduksena - ja mennä tyytyväisenä
kuolemaan.

***
- 3
- 4
- 5
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Murha/Oikeutus