Adult-FanFiction.org : Non English

Jouji	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1003 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 3
- 4
- 5
------------

Mitä tämä
oikein on..? Ei kuoleman tulon kuuluisi olla tällaista kylmää,
epämiellyttävää roskaa.. Siihen kuuluisivat sinun
kuolleiden läheistesi kasvot, heidän hymynsä,
tervetulotoivotuksensa... Ei vääristyneitä muistikuvia
siitä, mitä olet joskus nähnyt - tai kuullut. Minäkö
suostuisin kolmisin Jeromen ja Weedin kanssa..? Naurettavaa...

Jouji
liikahti silkasta epämiellyttävyydestä, mutta tunsi
yllättäen käsien nostavan päätään
ja avaavan leukojaan. Katkeraa ja vahvaa nestettä kaadettiin
suoraan hänen kurkkuunsa. Kaksi sormea hieroi kaulaa hellästi,
estäen yökkäyksen... Katkeransuloinen taivas. Mutta
sakea tämä ei ole...

Jossain
soi musiikki. Japania... GB pitää tästä
esiintyjästä... Hän sanoo, että se saa hänet
tuntemaan olonsa kotoisaksi.. Hetkinen... K.S?

Heikko
tupakanhaju tunki Joujin nenään ja hän päätti
avata silmänsä. Väsynyt katse vaihtui
järkytyksensekaiseen, kun hän huomasi lojuvansa paljon
alempana kuin häntä tuijottava, tiukkailmeinen ja täysin
vieras henkilö.

Tuo
henkilö tyytyi vain ottamaan syvät henkoset tupakastaan ja
laskemaan tumpin sohvapöytää muistuttavalla puisella
pöydällä sijaitsevaan raskaaseen tuhkakuppiin. -
Teillä ei ole syytä - taikka sijaa - pelästyä
juuri nyt... Kykenette tuskin puhumaan, saati sitten liikkumaan. Iso
ystävänne - oiva henkivartijaksi, muuten - makaa tällä
hetkellä kaupungin sairaalassa.. Päätimme hoitaa
teidät täällä sen jälkeen, kun asiat oli
selvitetty. Aniki-kai liittolaisineen halusi ilmiselvästi
pitkittää tilannetta niin että te ystävinenne
menehtyisitte.

Jouji
henkäisi vihaisesti. Aniki-kai... Hougen ja Genshin.. Niistä
kahdesta mielipuolesta koko rikollisliiga oli saanut nimensä,
mutta se että joukkoon oli liittynyt irlantilainen jengeineen...
Se olisi ollut teoriassa mahdotonta, mutta todellisuudessa.... Nyt se
oli ikävä kyllä totta ja oli ollut niin jo puolen
vuoden ajan.

-
Tiedämme, että teitä oli... Lisääkin. Eräs
valkoinen pikku kaveri löytyi ilman korvia ja häntää,
elossa tosin, roskikseen... Miten sanotte.. Dumpattuna? Ja toiselta
oli vain lyöty pää auki ampumahaavan lisäksi.

Tästä
sanojen valinnan epävarmuudesta Jouji tiesi että toinen oli
ulkomaalainen. Hän ei väsymykseltään jaksanut
havainnoida toisen korostuksen häivää kovinkaan
tarkkaan.

Henkilö
istahti ohuelti pehmustettuun tuoliin yllättävän
kevyesti, ei rojahtaen. - Olen pahoillani että annoimme teille
votkaa.. Tarkoitus oli vain herättää.. Jotta tulevat
keskustelut helpottuisivat, minun nimeni on Viktor - tai Victor,
aivan miten haluat - Smarov.

Jouji
hymyili ja kohotti oikean kätensä koskettamaan kaulaansa,
tajuten että se oli sidottu. - Koska olette kertoneet nimenne,
aiotteko nyt tappaa minut..?

Viktor
oli hetken hiljaa ja kaivoi sillä välin liituraitaisen
puvuntakkinsa taskusta askin, otti sieltä tupakan ja asetti tuon
käärön huuliensa väliin. Mustapintainen
Zippo-sytytin valaisi hetkeksi kasvot hämärässä
huoneessa, kunnes liekki tukahdutettiin väkivaltaisesti ja sen
annettiin elää vain tupakan pienessä päässä
hehkuvana, tympeänä kajona.

-
Miksi tekisin niin...? Olette maanneet tajuttomana päivän...
Lisäksi olette nyt työtön.

Joujin
täytyi hillitä itseään huudahtamasta, sillä
muuten hän ei olisi kyennyt puhumaan vähään
aikaan. Hän tyytyi vain nyökkäämään,
käskien toisen jatkaa.

Viktor
puhalsi savut sieraimiensa kautta ulos, mutta käänsi teon
ajaksi päänsä pois Joujista. - ..... Siitä oli
tiedotustilaisuus. Teitte ilmeisesti tarpeeksi virheitä.

-
Minä.. Tein vain työni, mutten niin kuin hän olisi
halunnut.

Venäläisen
silmien katse oli pistävä. - Vaatiko hän sitten
enemmän..?

-
Mm-m.

Uusi
savupilvi teki seuraa edelliselle. - Luulin tämän maan
poliiseja hyviksi... rehellisiksi.. Mätä omena.

Jouji
hymyili heikosti. Huolimatta siitä ettei hänen
keskustelukumppaninsa hallinnut kaikkia kielen hienouksia, inho oli
yhteistä. - Minulla on ystävä vielä töissä...
Joten jos ajattelit...

-
Ei hänen vaimonsa anna enää lähteä... Toinen
henkivartijoistani ilmoitti nähneensä hyvin viehättävän
naisen menevän ystäväsi huoneeseen, pian sen jälkeen
kun vammat oli hoidettu... Ainakin naisen huolestuneesta ilmeestä
päätellen huoneeseen jälkeemme sisään mennyt
vierailija oli hyvin läheinen - tai näyttelijä.

-
He erosivat aikaisemmin..

-
Luin siitä. Mutta voitte lähteä niin pian kuin
haluatte.

Jouji
nyökkäsi ja nousi varovasti istumaan. Hengittäminen
teki kipeää, mutta se ei johtunut tupakasta... Hän
nousi jaloilleen ja huomasi takkinsa sohvan käsinojalla. Hän
puki sen ylleen, kääntyen sitten katsomaan Viktoriin päin.
- Kiitos.

Viktor
hymyili ja tumppasi tupakkansa. - Pahoittelen, että poltan..
Hougenin kanssa puhuminen ei ollut erityisen mukavaa.. Hänestä
minä olen vain "mitätön ja jäätynyt
sakhalinilainen kärpäsenpaska..." Mutta kuka se
käykään Futagossa, kun lyö omat tyttönsä
sinimustiksi?

Jouji
naurahti lyhyesti. Hän ei ollut koskaan ajatellut kokeilla
klubeja, mutta... Kerrankos.

Saatuaan
kengät jalkaansa hän astui oven toiselle puolelle, musiikin
ja puheensorinan keskelle. Viktoriin ei olisi pitänyt luottaa
sokeasti, mutta valinnanvaraa ei ollut...

Esiintyjä
oli vaihtunut ja sille buuattiin.. Nykypäivänä ei
pidetty iskelmistä, vaan rock ja pop oli enemmän jopa
keski-ikäisten makuun.

Jouji
kulki väkijoukon läpi ovea kohti. Jossain helähti lasi
ja esiintyjä ulvahti. Katse kääntyi vaistomaisesti
kohti esiintymislavaa ja Jouji kykeni tunnistamaan yhden Bluen
alaisina toimineista rahankerääjistä, Hookin.

Huono
uravalinta, mutta parempi kuin entisesi... Peitä arpesi ja
kokeile uudestaan.

Jouji
poistui täpötäydeltä klubilta, ollen iloinen
henkäistessään raikasta, sateista ilmaa. Pisarat
kastelivat vain osaksi kauluksen peitossa olevan siteen, mutta sille
ei voinut mitään.. Ei nyt. Hän kyllä maksaisi
haavan takaisin.

****

Reika
loi vielä yhden, pohjattoman kaipaavan katseen sairaalaa kohti.
Viides kerros, neljäs ikkuna oikealta... Mutta hän ei
voinut jäädä. Hiro oli käskenyt hänen
lähteä, sillä kaikki oli jäänyt kotona
kesken, kun televisiovastaanottimen ruutuun oli lävähtänyt
- niin, kesken oopperataltioinnin - ylimääräinen
uutislähetys...

Nainen
puristi kätensä nyrkkiin, korjasi hiukan beigen takkinsa
kaulusta ja lähti astelemaan pitkin jalkakäytävää.
Etäisyyttä kotiin oli vain kilometri. Monet Reikan
ystävistä olivat arvostelleen miten he viitsivät asua
lähellä pahamaineista aluetta - ja vielä lapsien
kanssa! No, ainoa hyöty oli että sairaala oli lähellä..
Ja nuo arvostelijat olivat nykyisin entisiä ystäviä.

Mitä
syvemmälle varjoihin nainen eteni, sitä tiukemmaksi hänen
otteensa olkalaukusta kävi ja hän huomasi katseensa
tarkkailevan jokaista tuikkivaa valoa, oli se sitten katulamppu tai
jokin muu - josta nainen ei halunnut edes tietää.

Sileäpohjaiset
kengät litisivät lammikossa. Oli oikeastaan rauhoittavaa
kuulla omat askeleensa..

Yllättäen
kuului epämääräinen kilahdus. Reika ei
pysähtynyt, vaan kiihdytti askeliaan. Samalla oikea käsi
avasi tuskin huomattavasti olkalaukun läpän ja sormet
puristuivat siellä olevan putkilomaisen esineen ympärille...
Se ei ollut se, mitä joku olisi saattanut ajatella.. Ei, Reika
oli täysin tyytyväinen mieheensä.

Askeleet
vaimenivat ja raaka nauru kajahti hiljaisessa ilmassa. - Annatko
suosiolla, vai...?

Reikan
sormet työskentelivät refleksinomaisesti. Aivan kuten Hiro
oli opettanut.. Korkki pois, sokka pois... - Minulla on ase.

-
Ja paskat. Silitysrauta käsilaukussa?

Inha,
paljas ja hanskaton käsi tarttui naista olkapäästä,
riuhtaisten rajusti ja kääntäen naisen itsensä
päin. Vastauksena valkohampaiseen, seksiä hakevaan pervoon
hymyyn oli vaimea "psshht" kohotetusta pullosta. Suoraan
kasvoille.

-
ARRRGH! SENKIN ILKEÄ LUTKA! TARTTUKAA SIIHEN JA PITÄKÄÄ
PAIKALLAAN!!

Isokokoisin
ja tummin hyökkääjistä - pystykorvainen -
perääntyi ja kaatui maahan kasvojaan pidellen.

Reika
piti pulloa koholla kuin käsiasetta. Hän käytti
esinettä itsepuolustukseen laittomasti, vaikka oli poliisin
vaimo... Mutta Hiro ei kyennyt käyttämään tätä
juuri nyt.. Hän voisi sanoa melkein perineensä Hiron
tavarat, jos oltiin oikein kyynisiä...

Nainen
henkäisi syvään ja loikkasi sivulle, mieli
epätoivoisesti työskennellen. Portaat olivat
vasemmalla...

Sinne
hän suuntasi ja havaitsi pian portaat. Takaa-ajajat olivat
jääneet auttamaan toveriaan - tosin myös haukkumaan
miehen surkeutta. Hävitä nyt naiselle.

Syvennykseen
voisi piiloutua..

Reika
suuntasi alas.. Laukku painoi ja häiritsi, mutta koko hänen
mielensä oli keskittynyt kuljettamaan häntä pois
täältä, kodin turvaan ja lämpöön....
Odottamaan Hiroa.

Tiedä
sitten, johtuiko se kengistä, sateisesta säästä
tai muista seikoista, mutta Reika liukastui ja tuli kolme porrasta
alas hyvin kivuliaalla tavalla. Hän päätyi tasanteelle
ja kykeni tuijottamaan jäljellä olevia portaita, pelkästään
tuskallisesti hengittäen, kykenemättä muuhun. Ei,
ei, ei! Hittolainen!

Nainen
ei muistanut kiroilleensa sitten teinivuosiensa...

Hän
olisi voinut väittää että kykeni kuulemaan
ahdistelijansa kielen lipaisevan huulia pohjattoman tyytyväisenä.

-
Aaah.. Haluatko meidät molemmat kerralla vai pidätkö
yksi-yhdestä...? Kolmisin ei onnistu ennen kuin Rocker paranee
tuosta pippurisumusta.. Saa kuule hoitaa meitä kotonasi ja
tarjota pikku pilluasi uudestaan ja uudestaan...

-
Senkin....!

Hahmo
käveli Reikan viereen porrastasanteelle ja kumartui hänen
luokseen, nykäisten naisen oikealle kyljelleen. - Tsut, tsut,
kaunis rouva.. Hmm... Tunnenkin sinut.. Me teemme uutisia, kuules. Ja
sinä et jää henkiin tästä yöstä.
Kuvasi on huomenna etusivulla...

Reika
puri hampaansa yhteen ja pakotti kyyneleensä takaisin..
johonkin. Ole vahva.. Olet Hiron vaimo. Isäsi oli
Ensimmäisessä Sodassa ja sinä vain näytät
heikkoutesi.. Näytä ettet tunne mitään, edes...

Mustavalkoinen
hahmo repi virnistäen Reikan housuja alemmas. Vetoketju antoi
periksi raa'an voiman edessä ja ääni koski naisen
korviin. Kangas revittiin raa'asti poikki ja Reika tunsi että
häntä käsiteltiin kuin lihapalaa. Käännettiin
selälleen. Ahdistelija painautui häntä vasten, levitti
reisiä ja tunki sormia sisään.. Väkisin annettu
suudelma maistui tupakalta ja sakelta. Lisäksi maistui jokin
muu.. Ja myös tuntui. Reika tunsi jonkun painautuvan
jalkoväliään vasten. Kun tuo tuntematon mies saisi
housunsa auki, kaikki saattoi olla loppu.

-
Ah, älä, ah...

Mies
läimäytti Reikaa kylmästi kasvoille, jättäen
lievät iskujäljet kosteuden lisäksi. - Kyllä
beibi. Odotahan, hetki vain...

Jostain
kuului kaksi vaimeaa ääntä, joita kumpikaan ei
kiireessään luultavasti edes kuullut.

Yllättäen
raiskauksen yrityksen keskeytti kyllästynyt huokaus,
kohteliaisuuksineen kaikkineen. - Teillä on todella outo tapa
työskennellä.. Toisaalla puolen kaupunkia tapahtuu vakavia
rikoksia ja te itse olette suorittamassa täällä
sellaista.. Ehdottaisin teitä soluttautumaan Aniki-kaihin..
Saisitte runsaasti materiaalia, tosin vain sillä edellytyksellä
että ylipäätään selviätte siellä.

Raiskausta
yrittänyt mies nousi, sydänjuuriaan myöten
raivostuneena tästä loukkauksesta. - Sinä pikku...!

Reika
oli kääntänyt katseensa ilmestyneeseen mieheen. Hän
olisi voinut vannoa kivenkovaan nähneensä tämän
hampaiden välähtävän. Ase ilmestyi nopeasti takin
sisältä. Kuului "phut" ja seuraavaksi ahdistelija
makasi vain kantapäät porrastasanteella, muu ruumis
alemmilla portailla retkottaen.

Nainen
tyytyi hengittämään paikallaan ja katsomaan lähes
kauhuissaan, kun tulija asteli hänen viereensä. Sanat
olivat turhia, mutta yksikin... - Älkää...

-
Olen pahoillani, jos pelästytin sinut.. En saanut unta.

Reika
tarttui ojennettuun käteen ja nousi tärisevin jaloin ylös.
- Jouji... Anteeksi, että minä...

-
Shh...

Reika
ei edes jaksanut tajuta sitä että Jouji nosti päällyshousut
ylös, kiinnitti napin ja asetti laukun olkapäälle.
Alushousut mies tunki laukkuun, ajattelematta niitä sen enempää.

Sitten
mies nyökkäsi syvään. - Pärjäätkö?

Reika
katseli hetken Joujia. Kyllä, toisaalta hän pärjäsi,
mutta toisaalta.. ei. Kokemus valvottaisi luultavasti pitkään
ja.. Sitä tehokas nainen ei kestäisi. - En.

Mies
kohotti kulmiaan, selvästi yllättyneenä. Hän
nyökkäsi kuitenkin hetken miettimisen jälkeen. -
Minulla ei ole valitettavasti unilääkkeitä
asunnossani.. Joten jos tarvitset niitä.. En tiedä mikä
apteekki on auki...

-
Ei sillä ole väliä. Oikeasti. Missä asut?

-
Kahdensadan metrin päässä.. Ellet halua mennä
kotiisi..

-
Siellä on niin tyhjää nykyisin.. Odotan kunnes Hiro on
kunnossa.

Tämän
sanottuaan Reika nousi portaat ylös, pitäen kuitenkin
tiukasti kiinni kaiteesta. Jouji vain pudisti päätään
ja seurasi perässä.

****

Jouji
avasi oven ja astahti eteiseen, ottaen muutaman askeleen
valokatkaisijan luo. Valot napsahtivat päälle, valaisten
eteisen, osan makuuhuonetta - ja käytävän siihenkin
asti kunnes Reika sulki oven.

-
Pahoittelen, jos tämä on erilaista kuin mihin olet
tottunut...

Reika
naurahti lyhyesti, avasi vaatekaapin ja riisui takin yltään,
ripustaen sen koukkuun. - Kaikki lapsemme luultavasti hankkivat
tällaiset.. Ja siinä sitä sitten ollaan... Viimeistään
silloin käyn huoneissa, jotka ovat pieniä ja
koristelemattomia...

Jouji
katsahti Reikaan, riisui nahkatakkinsa ja hymyili ohuesti. Mitä
nyt..? Äh, ei sitä.. Hiro tekee sinusta hakkelusta...

Yllättäen
mies kuitenkin säpsähti ja asteli makuu-olohuoneeseen,
napaten pöydältä äsken nitistämiensä
journalistien lehden. - Katsotaanko televisiota tai jotain..? Sieltä
tulisi.. No, ainakin yhdeltä kanavalta tulisi jotain älykästä..
Muuta kuin baseballia. Tai turhaa... Mitäs sanot?

Jouji
nosti katseensa lehdestä ja tajusi, ettei Reika ollut
liikahtanut milliäkään sohvan suuntaan. Ajatukset
laukkasivat villisti, söivät toisiaan ja nauroivat... Et
voi olla tosissasi. Sinä olet naimisissa ja kaikkea...

Nainen
teki yhden, vaivattomalta näyttävän liikkeen.
Päällyspaita putosi lattialle. Toinen. Housut. Kolmas.
Aluspaita. Neljäs... Rintaliivit. Täysin alaston. Häntä
heilui hieman. Hiukan paksumpi karvakolmio oli aidosti kostea.
Mahdotonta. Ei sen pitäisi.. Ei vieraasta, vaan omasta...

-
Reika.. Mnäh.. Älä.. Sinä... Olet.... Mutta..
Et..

Jouji
iski oikealla kädellä vasenta kättään ja
nielaisi. Hän tiesi tekevänsä itsensä
naurettavaksi. Kolmekymmenvuotias entinen poliisi käyttäytyi
kuin koulupoika yläkoulussa... Mutta kunnia... Minä en
halua kuolla!

Lehti
valahti alemmas, peittämään Joujin punastuneiden
poskien syyn.

Nainen
hymähti, asteli rennon oloisesti Joujin luo ja repäisi
lehden miehen käsistä niin että paperi repesi.

Jouji
kykeni vain olemaan turtana kun nainen riisui hänet alastomaksi.
Siitä olisi voinut luulla miehen olevan kykenemätön,
mutta niin ei ollut.. Hän yritti vain viimeiseen asti estää
itseään loukkaamasta toisen tunteita kirosanoilla...

Nuo
aiotut sanat katosivat kauas mielen syvyyksiin ja hävisivät
viimein kokonaan, kun Reika painoi Joujin vuoteelle.

Jouji
pudisti päätään. - Hymysi on ihana, mutten minä
voi...

Nainen
tuhahti, kiihottumisen punaiset läikät poskillaan. - Olet
yksi lähimmistäni jonka tiedän.. Ole hiljaa...
Pelastit henkeni, joten pidä kuonosi kiinni.

Jouji
asettui kokonaan sängylle ja katseli, kuinka nainen pujotti
elimen sisäänsä, alkaen liikahdella ensin hitaasti,
sitten rajummin.

Mene
Helvettiin, Weed.. Tämä on parempaa sellaisen kanssa josta
oikeasti välität... Jota et vain nai vain siksi että
sinulla on tylsää ja haluat tehdä jotain työpäiväsi
ratoksi...

Mies
heitti päänsä taaksepäin ja tajusi uuden tunteen.
Hän oli aikaisemmin voihkinut vain kivusta, mutta nyt.. -
Reika.. Oh... Oh.. Voi.. Ah....

Reikan
sormet haparoivat ja tarttuivat viimein miestä hartioista,
nykäisten turkkia kipeästi. - Ah.. Ah... Ah... .. Ah..

Yllättäen
Jouji teki rajun liikkeen, jonka yllättävyys sai naisen
kirkaisemaan - nainen huomasi menettäneensä valta-asemansa.
Tarvittiin vain pari voimakasta työntöä ja he molemmat
laukesivat.

***

Palautuminen...
Hidasta... Kuin useiden aaltojen iskeytymistä rantaan..
Nautinnosta oli jäljellä enää heikko hehku.

Jouji
ei tajunnut ensin mitä hän oli tehnyt, mutta nähdessään
hymyilevän - ja hiestä märän - Reikan vierellään,
hän järkyttyi hetkeksi.

-
Nyt olen kuollutta lihaa...

-
Shush.. Suurin osa siitä on turkissani, peitossa, missä
lie... Se liike muuten.. Olin vähällä kuolla
järkytyksestä! En tosin tiennyt että ensikertalainen
pystyisi siihen.. En tosin ole rakastellut Hiron kanssa muuta kuin..
No, lapsia varten..

-
Kerran, siis?

-
Mmm... Luulin sen riittävän, mutta hitto.. Kun tajusin
eilen, että kuolema voi tulla helposti....

Jouji
odotti Reikan jatkavan lausetta, mutta niin ei käynyt. He
tiesivät säännön sanomattakin, joten kumpikin
nousi ja he alkoivat keräillä vaatteitaan.

Kun
Jouji oli vetänyt housut jalkaansa, hän kuuli takaansa
kovin yllättävän kysymyksen.

-
Onko sinulla hakaneulaa?

-
Ehm.. Ei taida olla, etkä varmaan halua käydä
kysymässä sitä äidiltäni.. Se olisi ehkä
lievästi epäilyttävää...

-
No, pärjään näin kotiin asti.. Ja pese tuo
peitto.. Ilmoitan sitten kun Hiro on kunnossa. Nähdään.

-
Tee niin...

Muuta
Jouji ei suustaan saanut. Hän katsoi kuinka Reika katosi
käytävään ja sulki oven lähes äänettömästi
jäljessään.

Jouji
oli siinä pitkään, yläruumis paljaana ja pelkät
housut jalassa. ....Aiotko seuraavaksi hakeutua Weedin
kakkossihteeriksi? Nuolemaan Koyukia, Weediä ja Jeromea!
Sinullahan on jo kokemusta...

Minä
en halua seota.

Ajatus
säpsäytti. Muutamalla askeleella Jouji oli kännykän
luona. Hän oli huomannut vanhan poliisitakkinsa taskussa
Viktorin antaman numeron - ja tallettanut sen kännykkäänsä,
mihin se sitten ikinä johtaisikaan.

Ei
Viktor. Korostus ja henkilökohtainen inho japania kohtaan. -
Futago-club, moshimoshi...

-
Viktor?

-
Haen.

***

Kesä
tuntui vaihtuvan syksyksi nopeammin kuin menneinä vuosina. Jouji
sai töitä Futagosta - Viktor näytti yllättäen
avoimesti ilahtuneelta - syöksyen uuteen työhönsä
innokkaasti. Aluksi hänen oli vain toimittava yksityisenä
viihdyttäjänä, kerrottava miesasiakkaille karkeita
juttuja, nauratettava harvoja naisia...

Vaikka
Joujilla ei mitään erikoisia odotuksia ei ollutkaan, hän
tiesi että ylennyksen pyytäminen oli turhaa.

Sinä
päivänä kun viimeisetkin kukat kuolivat syksyn
kouriin, Jouji sai vaihtaa tyylikkään, tiukan mustan puvun
väljempään ja sai lisäksi ylleen baarimikon
esiliinan. Tähän asti hän ei ollut pahemmin
kiinnittänyt asiakkaisiin huomiota - paitsi heidän
sukupuoleensa ja puheeseensa.

Mutta
jotta hän saisi ylipäätään pitää
tämän työn, tarvittiin testi... Hän ei myöntänyt
itselleen jännittäneensä testiä siitä saakka
kun oli saanut esiliinan ylleen.

Jouji
oli juuri tarkastelemassa tarjottavien drinkkien listaa ja painamassa
ainesosia sekä sekoitussuhteita mieleensä, kun raskas
rystynen kolahti kiiltävää, tummapintaista baaritiskiä
vasten.

Jouji
kohotti katseensa ja kirosi mielessään miksi lista oli
kiinnitetty niin alas että hän joutui kumartumaan - no,
mestarikin erehtyi joskus ja erehdyksethän oli korjattava
huomaamattomasti.

Hän
huomasi ensihavainnokseen tuijottavansa metallista nyrkkirautaa.
Kuitenkin, kämmen johon se oli kiinnitetty, oli rento. Kun hän
katsoi hieman ylemmäs, silmät kohtasivat parimetrisen
Aramun jokseenkin ikuisesti vääristyneeseen hymyyn
jähmettyneet kasvot.

-
Nyt olisi se testi. Annahan yksi Zetsu.

Jouji
otti tiskin alta pullon votkaa, sakea ja tequilaa, sekä
kannellisen suola-astian ja ruokalusikan. Onneksi tähän
drinkkiin ei käytetty mikseriä, sillä... No, siitä
ei vain olisi tullut onnistunutta.

Hän
otti oikealta hyllyltä puhtaan, ison lasin ja kaatoi pohjalle
ruokalusikallisen suolaa, päälle tequilaa, sitten sakea ja
lopuksi votkaa, jokaista nestettä desilitran verran.

Aramu
tarkkaili valmistusta ilmeettömänä. Hän otti
tarjotun juoman vastaan nyökkäämättä - oliko
se tapa? - ja kohotti lasin suulleen, juoden kaiken kerralla. Juoma
meni ainakin alas... Mutta täyttäisikö se odotukset?

Minä
en ole GB... Mutta voin olla hyvin pian kuollut.

Lasi
laskettiin takaisin baaritiskille ja Aramu nuoleskeli huuliaan
mietteliäänä. - Ei pahaa, poju. Taidat kuule kelvata,
koska en oksentanut tähän tiskille. Annahan toinen.

****

Jouji
oppi pian paikan vakiokävijöiden haluamat juomat, jotka he
tilasivat vain kättä kopauttamalla. Lisäksi hän
tajusi, kuinka moni etäisesti jotenkin tuttu asui tässä
kaupungissa.

Wilson
kävi baarissa usein luonnostelemassa. Jouji muisti hänet
aluksi hämärästi, ennen kuin eräänä
iltana eräs muisto tuli hänen mieleensä.. Meitä
oli kielletty menemästä siihen huoneeseen, jonka ovi oli
käytävän päässä.. Ken onnistui jotenkin
saamaan oven auki ja näimme siellä vain... Taulun. Suurin
osa siinä olevista oli vielä tuolloin tuntemattomia, paitsi
ainakin Gin ja Akame... Sotien jälkeen Gin kävi, huonosta
kunnostaan huolimatta, puhumassa paljon isän kanssa... Akame oli
pitkään vankilassa sissisotaan osallistumisesta, mutta
hänet armahdettiin, koska Kogat todettiin syyllisiksi.... Wilson
maalasi sen taulun.. Wilson kai toimitti tietoja kotiin, miten
kentillä voitiin...

Jouji
siirsi lasin syrjään. Minun täytyy löytää
se taulu.. Nähdä se vielä kerran.. Puhua äidille...

-
... Jotain huolia..?

Lasi
oli vähällä pudota Joujin käsistä, kun
Viktor oli yllättäen ilmestynyt baaritiskin toiselle
puolelle... Samalle puolelle.

-
Mieltäsi painaa jokin.

-
Äitini vain...

Viktorin
sieraimet värähtivät, selvästi vihasta. - Vain...
Vain... Sanot ainoastaan "vain"? Pyhän Marian
tähden, lähde heti äitisi luo.

Jouji
nyökkäsi nopeasti, riisui esiliinan yltään ja
ripusti koukkuun. Hän tiesi pomonsa puhuvan voimakkaita sanoja -
vaikka tämä olikin rikollinen, mutta ilmeisesti
uskonnollinen - vaikka olikin kyvytön harjoittamaan uskontoaan
avoimesti.

Viktor
katsoi tuimasti takahuoneeseen harppovan Joujin jälkeen, mutta
hymyili sitten hiukan. Siinäpä vasta kunnon poika...

Sitten
hän otti kännykän taskusta ja soitti tuuraajalle. -
Ja niin... Soita ja sano, että englantilainen tulee myös
tänne...

****

Jouji
juoksi pitkin katua. Musta jää sai hänen raskaat
saappaansa lipsumaan, mutta siitä hän ei enää
välittänyt.

Hän
väisteli vastaantulevia ihmisiä, joista monet kulkivat kuin
olisivat olleet sokeita - mutta hän olisi voinut vannoa että
tunsi heidän katseensa niskassaan juostuaan ohi. En minä
voi olla niin outo näky...

Jo
kaukaa näkyi että jotain oli vialla. Verhot olivat sivussa,
vaikka ilta oli jo hämärän puolella. Kukaan järkevä
ei...

Jouji
ponnisti kaikki voimansa ja loikkasi karjaisten aidan yli. Liikkeen
voimaa hyödyntäen hän törmäsi suoraan ovesta
sisään ja iski tajuttomaksi kohti tulevan hahmon.

Lihakset
kohoilivat nahkatakin alla ja katse kulki puolelta toiselle. Pimeää.
Joku oli ampunut valot hajalle. Ainoa valo tuli katulampuista...

Jouji
puristi sormet kämmeniään vasten. Aramu oli antanut
hänelle parin nyrkkirautoja. Hänellä oli nopeutta ja
nyt, tavallista nyrkiniskua enemmän voimaa.

Vesihana
tiputteli.. Ilmeisesti se oli mennyt taas rikki ja äiti ei ollut
löytänyt voimia sen korjaamiseen.. Rakas Cross..
Toivottavasti hän oli asioilla, ystäviensä luona,
jossain muualla kuin täällä..

Jouji
sulki silmänsä keskittyäkseen.

Lauta
narahti. Se, joka oli aina vähän poissa paikoiltaan..
Rikoksien paljastaja. Hymy ilmestyi kasvoille. Ivallinen aavistus.

-
Kuka...? Tunnut liikkuvan niin varmasti.

-
Toki. Minähän olen asunut täällä.

Enempiä
sanomatta Jouji tunsi tukehduttavan käsivarren kurkullaan ja
tajusi, itseään kiroten, puhujan olleen Ken. Hänen
kätensä iskeytyivät Kenin paksuun niskaan itselleenkin
kivuliaalla tavalla ja yrittivät kuristaa.

Teosta
ei kuitenkaan ollut sen enempää apua, sillä kangas
kahahti toisen hahmon noustessa lattialta. Tajuttomuus oli ollut
surullisen lyhyt.

Askeleet
suorastaan jysähtelivät lattiaan heränneen hahmon
siirtyessä Joujin eteen. Tulitikun liekki valaisi pimeyden ja
sen valossa näkyivät Kagetoran - tai aivan vain Kagen -
raidalliset ja arpiset kasvot. Ääni oli aivan turhan
tupakanpolton liiaksi karheuttama, melkein täysin tuntematon.

-
Minun tekisi mieli polttaa sinut.. Valella bensiinillä, heittää
tämä tulitikku niskaasi ja katsoa kuinka vain kiljut... Ken
ei vastustaisi sitä.

Vastauksena
uhkaukseen oli aivan jotain muuta.

-
Missä äitini on..?

Kenin
niskalihakset eivät löystyneet tai jännittyneet. Mitä
hittoa oli oikein tapahtunut?

Kagetora
puraisi tulitikun pään poikki ja vähä valo
sammui. Pilkallinen naurahdus.

Jouji
liikautti hieman vasenta jalkaansa ja tunsi lihasten tärisevän.
Aivan kuin jokin kohtaus.. Pelko.. Ei. Tieto.. Äiti!

-
Paskiainen.

Kagetora
naurahti, kuin ottaen sanan kunnianosoituksena.

-
Niin. Haluatko seurata heti vai myöhemmin?

Jouji
nuolaisi huuliaan ja oli juuri vastaamassa - itsekään
tiennyt, mitä - mutta yllättäen Keniä vetäistiin
tuskallisesti taaksepäin ja hänet itse iskettiin seinää
vasten.

Hän
osui kasvot edellä seinään, sillä liikkeen voima
oli valtava. Oli kuitenkin viisasta jäädä siihen mihin
oli iskeytynyt, sillä Kagetora tuntui huudoistaan päätellen
saavan kovinkin tuskallisen käsittelyn ehkä mahdolliselta
viholliselta, joka oli saattanut tulla katsomaan tätä
"autiotaloa".

Kuullessaan
kaksi vaimeaa ääntä Jouji tiesi voivansa hengittää.
Hän kääntyi nojaamaan seinää vasten ja
katsomaan kuka oli pelastanut varmalta kuolemalta.

Taskulamppu
syttyi. Sen valokeila osui ensin seinään ja pyyhkäisi
siitä sitten jokapäiväisiin kasvoihin - Aramu.

-
Tämähän on kotisi. Mutta sinua ei alkanut kuulua. Kai
sitä saa huolestua?

Jouji
astahti pois seinän luota ja huomasi että hänen
jalkansa eivät enää kannattaneet. Se ei johtunut
kahdesta verisestä ruumiista, vaan ehkä noin tuntia
vanhemmasta...

Aramu
otti kiinni hänen oikeasta käsivarrestaan lähes
kivuliaasti ja kiskoi jaloilleen.

-
Makuuhuoneessa on ruumis..

-
Äitini. Ajattelin tulla kysymään häneltä
eräästä taulusta, mutta se ei ole enää
mahdollista.

Aramu
otti Joujin vapaalla kädellään lohduttavaan otteeseen
ja potkaisi raivoissaan Kenin ruumista, joka sattui olemaan jalan
ulottuvilla. - Typerä Aniki-kai..

Jouji
mumisi jotain ja painoi päänsä vasten Aramun
nahkatakkia, tuntematta mitään. Pelkkää tyhjää.
Hän halusi vain haistaa nahan ja tupakan, olla tässä
hetken..

Huomenna
kaikki alkaisi. Sotilaat marssivat ja kuolivat, mutta sotilaat eivät
saaneet tappaa siviilejä... Niin sanottiin isän pienessä
sinisessä opaskirjassa, joka oli ollut pahvilaatikossa sinisen
baretin alla..

******
- 3
- 4
- 5
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Jouji