Adult-FanFiction.org : Non English

Side story	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 789 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 2
- 3
- 4
------------

Hiron
oikea käsi ojentui kohti ringin keskellä seisovaa miestä,
aivan kuin poliisi olisi yrittänyt ottaa aseen pois niinkin
kaukaa..

-
Pyydän, älkää tehkö
sitä!

Laukaus
kaikui tyynessä ilmassa ja verinen ruumis lysähti
asfaltille.

Hiro
pudisti päätään ja puri hampaansa yhteen. Hän
loi nopean katseen Sumisuun. - Uskomaton...

Vanhahko,
yksikätinen mies kohautti olkiaan, kohottaen eleen ansiosta
ainoassa kädessään pitämäänsä
tietokonesalkkua. - Ei nyt niinkään. Ehkä hänen
kunniantuntonsa löysi tuon ainoaksi keinoksi... Häpeä
oli liian suuri.

Hiro
hymähti kuivasti, katsellen ohimennen poliisitoveriensa
vetäytymistä paikalta autojen lämpimiin sisuksiin. -
Oli miten oli, tämä vetää mielen matalaksi...
Minä lähden nyt kotiin... En ole niin haka koneiden kanssa.
En edes viitsi pelata pelejä.

Sumisu
naurahti karheasti. - Piirimme luonnonoikku... Mutta minä taidan
mennä keittämään kahvia ja syventyä tähän...

Hiro
oli juuri vastaamaisillaan jotain puolustavaa, mutta yllättäen
hän huomasi tutun hahmon. Nahkaisiin vaatteisiin pukeutunut
hahmo seisoskeli poikkeuksellisesti yksin kauempana kadunkulmassa.

Operaatio
oli vienyt kaikkien huomion ja yksinäinen tarkkailija oli
saanut seurata tilannetta rauhassa.

Sumisu
ei sanonut mitään, tyytyi vain kävelemään
ripeästi ainoalle paikalle jääneelle autolle. -
Nähdään huomenna.

- Toki.

Hiro
kuunteli rauhallisena kuinka ovi kolahti, auto käynnistyi ja
ajoi pois.... Oli ihme, ettei Sumisu hankkinut proteesia
kädentynkäänsä, vaan käytti sitä
ajaessa lähes yhtä taitavasti kuin ehjää
kättään...

Jouji
käveli rauhallisesti tyhjän kadun yli. Tämä oli
koulualuetta ja nyt oli lisäksi sunnuntai....

Hiro
hymyili hieman nähdessään ystävänsä
käyttävän oikeaa kulkutietä istutusten
tallomisten sijaan.

Toinen
ei näyttänyt juuri muuttuneen. Siitä huolimatta Hiro
ei tiennyt miten aloittaa. Hän kynsäisi niskaansa ja toivoi
sanojen kuulostavan oikeilta.

-
Kuuntelitko poliisiradiota?

Jouji
virnisti. - En aivan... Olin vain kävelemässä. Onko se
nykyisin kiellettyä?

Hiro
naurahti karkeasti, aivan kuin toinen olisi kertonut ruman vitsin.
Yllättäen hän tunsi sen saman veljellisen tunteen,
aivan kuin töissä... Mutta totuus
teki kipeää.

Jouji
hymähti. - Haluatko jutella? Minä sanoin meneväni
kävelemään.

-
Toki... Jos saan pyytää, ei missään kahvilassa.
En pidä kahvileivistä.

***

Jouji
katsahti likaiseen veteen ja nojasi käsivartensa tiukemmin
vasten sillankaidetta peittääkseen ruumistaan vavisuttavan
värähdyksen.

Kylmä
tuuli hyväili korvia ja muistutti pitkälle edenneestä
syksystä.

Hiro
nojasi selkänsä teräkseen, välittämättä
virkapukunsa likaantumisesta. Oli kuin hän olisi sulkenut sen
mahdollisuuden pois mielestään.

Autot
sujahtelivat äkäiseen tahtiin kaksikon ohi ja
vastakkaisella sillalla kulki juna.

Viimein
Hiro puhui. - Jaa jaa.. Haluatko muuten tietää, miten
Koyukille kävi?

Jouji
hymähti pehmeästi muistaessaan naisen, nyökäten
sitten. - Kerro.

Hiro
pyyhkäisi irvistäen ehjää silmäänsä,
puhuen sitten kumman hiljaisena. - Hän.... Hirtti itsensä.
Kotetsu pyysi meitä tutkimaan asiaa, koska Choko ei enää
vastannut kännykkään taikka ollut tietokoneella... Se
näky oli todella irvokasta....

- Anna
tulla. Minä... No, tiedät.

Hiro
puhalsi ilmaa suustaan. - .... Hän oli ehkä yhdeksännellä
kuulla raskaalla... Kuulostaa liialta, mutta... Siltä se näytti.

Jouji
naurahti katkerasti. - .... Miten kauan sen paskan kuolemasta on? En
jaksa edes ajatella...

Hiro
pudisti päätään. - Olen pahoillani-

- Älä..
Entä Choko ja Kotetsu? Miten he reagoivat....

- No..
Choko.. Hän oli ilmeisesti yrittänyt taivutella siskoaan
luopumaan aikeistaan.. Keittiöstä löytyi rikottuja
astioita ja muuta sellaista... Löysimme hänet tärisemästä
ja heijaamasta makuuhuoneen nurkasta... Oli aivan sekaisin,
kietoutunut lakanaan. Passitimme sairaalaan. Kotetsu piti lyhyen
loman ja palasi töihin - mutta kulki seiniä pitkin.... Se
oli yksi ellottavimmista rikospaikoista ikinä, pakko myöntää.

Jouji
hieraisi kasvojaan. - Ei ihme... Anteeksi äkillinen aiheen
vaihtaminen, mutta onko sinusta huomenna ostamaan verhoja? Siis jos
pääset aikaisemmin töistä...

Hiro
räpäytti silmäänsä yllättyneenä ja
hillitsi suutaan loksahtamasta auki. - Verhoja? Teille...?

Jouji
naurahti lyhyesti. - Ei aivan... Ridialle ja Yukimuralle.. Etsivät
jotain nimeltä.. Ma... Marimekko...

Hiron
ilme venähti ja hän nyyhkäisi surullisesti. - Phi...
Pilailet.... Minä olen kurkkuani myöten täynnä
niitä kukkakankaita.... Ja pyjamia.. Ne pitää vielä
tilata Internetistä...

Jouji
vetäytyi pois sillankaiteen luota, heitti päänsä
taaksepäin ja purskahti nauruun, entisen työtoverin
kiemurrellessa häpeästä.

Juuri
silloin soi kännykkä.

Jouji
kohdisti naurusta tuikkivat silmänsä punakkaan Hiroon. -
... No? Etkö aio vastata?

Hiro
tyytyi vain naputtelemaan avuttomana sormiaan. - Tuota.. Jos
lykkään...?

- Ja
pahoitat vaimosi mielen?

- En
minä.. Minä... No hyvä on!

Karskin
poliisin virkapuvun rintataskusta paljastui kukkakuvioinen kännykkä.

Hän
vastasi siihen, yhä hieman punastellen - mutta ennemminkin
täyteen ääneen nauravaa ystäväänsä
vihaisesti vilkuillen.

- Hei
kulta.. Oletko tilannut vielä...? Niin... Voiko Ridia tulla
luoksesi huomenna... Hän etsisi verhoja.. En tosin tiedä
pitääkö Yukimura suunnitelmasta... Ei, se on vain
Jouji... Hän kertoi minulle koko ideasta.. Ei, he eivät
tarvitse verhoja... En tiedä, piristäisivätkö
mukit.. Ei, he osaavat kai itse...Kyllä, tulen pian kotiin..
Nähdään.

Puhelun
loputtua Jouji laannutti naurunsa ja lopetti lopulta. - Aah.. Tuo
teki hyvää...

Hiro
laittoi puhelimen takaisin rintataskuun, ilme hivenen myrtyneenä.
- ... Tarkoittaako tuo, ettet sinä juuri naura nykyisin?

Jouji
katsahti Hiroon pitkästi ja otti sitten nahkatakin taskusta
mustat käsineet, alkaen vetää niitä käsiinsä.
- En juuri.. Hei, elämänkumppanini on entinen mafian jäsen?
Mitä häneltä voi odottaa... Hänellä kävi
tosin tuuri...

- Hm?

- Hän
ei ehtinyt hankkia tatuointeja ja pääsisi onseniin,
jos lähtisimme lomalle.. Tosin Viktor ja Boz... He viettivät
kuulemma aikaa Moskovan vankilassa... Siellähän jokainen
saa merkin nahkaansa. Vähintään.

Hiro
huoahti, antaen puoliarvokkaiden tietojen mennä autuaallisesti
ohi. - Olen itsekin ajatellut onsenia....
Mutta neljän leikki-ikäisen lapsen ja vaativan vaimon
kanssa... Ja sitten ne muut seikat...

Jouji
tuhahti. - Pervot ja tirkistelijät. Naapurisi olisi varmasti
kaltaistensa seurassa, vaikka hän käykin ostoksilla vaimosi
kanssa.

Hiro
tyytyi vain yskäisemään. - Mutta.. Eikö sinun
kannattaisi mennä? Ilta alkaa hämärtyä. Ryhmä
on varmaan siivonnut jäljet, mutten tiedä avataanko koulua
huomenna..

Jouji
kääntyi ja alkoi kävellä kohti kaupunginosaa,
jossa asui. - Sen parempi lapsille.

Hiro
jäi tuijottamaan suu auki ystävänsä jälkeen,
mutta viimein hän hymyili lämpimästi.

***

Jouji
avasi oven ja astui kynnyksen yli pilkkopimeään. Toisessa
tilanteessa hän olisi etsinyt nyrkkiraudat, mutta ei nyt...

Olohuoneesta
kuului television äänten lisäksi vaimeaa kuorsausta.

Mies
tyytyi vain riisumaan kenkänsä, hanskansa ja takkinsa. Hän
ei voinut mitään huulilleen pyrkivälle hymylle
saapuessaan olohuoneeseen.

Maksim
nojasi päätään sohvan selkänojaa vasten ja
kuorsasi. Hän oli ilmeisesti taas kerran nukahtanut, sillä
juomiseen viittaavia merkkejä ei näkynyt.

Jouji
hymähti ja istahti sohvalle, venytellen itseään. - Vai
että näin tällä kertaa....

Vastauksena
oli outoa muminaa. - ..... Mrgh... Phash... Natasha....

Joku
olisi voinut luulla Joujin räjähtävän
tuollaisesta äkillisestä paljastuksesta.

Mutta
mies tyytyi vain painamaan kätensä yhteen. Ridia
kertoi minulle kuka Natasha on... Sinä teit epäonnisen
retken Moskovaan ja toit kotiisi tuliaisina aivan jotain muuta kuin
kuollut äitisi olisi toivonut... Kaksi kolmesta miehestä,
jotka oli vapautettu vankilasta.

Kun
löysit Natashan kuksimassa sitä amerikkalaista, olit
kuulemma vähällä hukuttautua... Ridia repi sinut
taksiin ja ajoitte asunnolle. Siellä siskosi antoi sinulle
selkäsaunan.. Kun Natasha ja hänen uusi "miehensä",
Michael, olivat tulossa pilkkaamaan sinua - tappamaan sinut? - ,
Ridia ajoi heidät pois niin että koko kerrostalo kuuli..
Samaan aikaan sinä itse makasit suihkun alla ja huusit haluavasi
kuolla....

Jouji
katsahti pelkässä t-paidassa ja farkuissa nukkuvaan
Maksimiin ikään kuin sivusilmällä. Sitten hän
kurottui ottamaan sohvan selkänojalla olevan kokoon taitellun
fleecepeiton ja peitteli asuinkumppaninsa.

Yöstä
tulisi pahimmassa tapauksessa hyvin kylmä.

***
- 2
- 3
- 4
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Side story