Adult-FanFiction.org : Non English

Murha/Oikeutus	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1231 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 2
- 3
- 4
----------

Seuraavan
aamun alku tuntui tervassa ryömimiseltä. Itse aurinkokaan
ei halunnut puhkaista paksua sumuverhoa, vaan jäi mieluummin sen
taakse.

Monet
vangeista käyttivät sumun luomaa harhatunnetta
loikoillakseen kuin auringonpaisteessa, varastaakseen vielä
viisi minuuttia pohtiakseen ehkä elämänsä
viimeistä päivää, siinä missä toiset
kävivät peseytymässä – vain sen toivossa,
että he antaisivat itsestään mahdollisimman terveen
kuvan lääkärin silmien edessä.

Sasuken
arvostus kohosi toisten silmissä, sillä hänen lähes
ilmiömäisen tarkalla katseellaan ja nopealiikkeisillä
sormillaan oli töitä – hän sai tarkastaa täit.

Vartijoiden
rakennuksessa oli aivan toista. Jerome kiillotti saappaitaan, Koyukin
asetellessa lakkia turhamaisen tarkasti päähänsä.

Jerome
poistui pian äänekkään kolahduksen saattelemana,
saappaat kiiltäen.

Naisten
puolella Koyuki ei ollut tunninkaan kuluttua päässyt
yhteiseen sopimukseen päähänsä laitettavan
vaatekappaleen kanssa, sillä julma nainen jäi vielä
pitkäksi aikaa keimailemaan näyttelijän tavoin
kokovartalopeilin ääreen.

Joukot
purkautuivat pihalle kuten muinakin aamuina... Paitsi tällä
kertaa käytöksessä oli pieni ero.

Kaikki
tämä tehtiin ennen vartijoiden saapumista.

Jouji
katseli välinpitämättömästi vastakkaisen
parakin asukkeja, tajuten heistä vain epämääräiset
hahmot.

Kuin
huomaamattaan, hänen kätensä haparoi vieressä
olevan Hiron käsivartta, saaden sormiin vain kulunutta kangasta.
Väkivahva mies salli otteen, ymmärtäen ystävänsä
– vai pelkän liittolaisensa – ahdistuksen.

Sasuke kuului potkaisevan hiukan lunta, inahtavan vain saadakseen
huomiota. - Jouji....

- Ole
hiljaa. Minä en välitä enää.

Sasuke
kuului henkäisevän kauhusta. Teko ei kuitenkaan herättänyt
toisessa mitään vastareaktiota.

Yllättäen
Jouji puhui. Hänen ilmeensä oli yhä kivikova, äänen
ollessa pehmeä, ehkä jopa lohduttava. - Jossain sanottiin,
ettei edes ruoho kasva tätä aatetta kannattavien
kulkijoiden jäljessä... Sinä itse taisit kirjoittaa
niin, eikö?

Pienen
miehen silmät näyttivät loistavan. - Kyllä. Se...
Se jatkui.. "Tavallinen kansa on vain kuloruohoa, jonka he
nyhtävät irti sytyttääkseen puukasat."

Jouji
huokaisi. - Se on totta..

Vartijat
näyttivät ilmestyvän sumusta kuin yllättäen.
Vaikka heistä näkyi jo kaukaa tummanharmaa, tasainen muuri,
se ei luonut uhkaavaa vaikutelmaa tai muistuttanut tulevasta.

Univormun
musta väri sointui yhteen vartijan kanssa. Mustaa, harmaata,
raitoja... Tummaa, kuin myrskypilvet. Kuin kuolema.

Kaikki,
paitsi yksi, joka loisti kuin valo pimeässä....

Joujin
polvet notkahtivat. Hän ei voinut estää nyyhkäisyä,
vaikka se ehkä saisikin huomiota osakseen.

Kyyneleet
poskille valuen hän katsoi tutun hahmon kävelyä
vastakkaisen parakin joukon luo, pysähtymistä joukkion
eteen.. Tuon hahmon käyttäytyminen oli jo nyt viimeiseen
asti hiottua.

Jouji
halusi huutaa kirouksia, mutta hän kokosi itsensä
nähdessään ylivartijan pysähtyvän eteensä.

Tuomio...

Joujin
huulet vääntyivät hymyyn. Hän halusi kuulla
kuolemantuomionsa ivallinen hymy kasvoillaan. Enää ei olisi
syytä elää.

Ylivartijan
sanat yllättivät Joujin – ja toiset – täysin.

-
781714, 9142098 ja 1801820104. Tulkaa mukaani. Muut jäätte
tähän.

Sasuke
nielaisi ja vilkaisi hätäisesti hihaansa, tajuten että
häntä oli kutsuttu.

Vankikolmikko
liikahti hitaasti paikoiltaan, peläten että ylivartija
ampuisi heitä selkään.

Niin ei
käynyt.

Askeleet
tihenivät ja nopeutuivat. Pian puukengät kolisivat
jäätyneessä lumessa kuin hevosten kaviot
harmaapukuisten miesten kulkiessa vartijan edellä parakkien
välistä tietä pitkin.

Kun tie
haarautui, Jouji luuli hetkisen ajan että heidät vietäisiin
vasemmalle "desinfektioon" ennen muita.

Jotta
saisimme kuolla rauhassa... Tosin en ole varma Sasukesta....

Käsky
tuli kuitenkin pelkkänä selvänä sanana, ei
huutona. - Oikealle.

Vangit
tottelivat kurinalaisesti, mikä sai vartijan kulmat kohoamaan.

Jouji
ei voinut hillitä epäilyksiään, jotka myrkyttivät
hänen mieltään.. Hän tiesi, että tässä
osassa leiriä oli käytöstä poistettu
polttokuoppa. Hänen mieltään häiritsi ajatus
kuolintavasta, joka koostui hänestä, Hirosta ja Sasukesta
siteet silmillä, niskalaukauksesta, bensiinistä sekä
palavasta tupakantumpista.

Se ei
kuitenkaan näyttänyt olevan vartijan päämääränä,
sillä hän ohjasi kolmikon poispäin polttokuopasta,
keskelle jykeviä, puisia rakennuksia.

Vartija
otti vyöltään köydellä sidotun avainnipun,
asetti yhden avaimista lukkoon, avasi oven ja meni sisään
rakennukseen.

Jouji
katseli ympärilleen. - Nämä kaikki näyttävät
olevan jonkinlaisia varastoja ja tuolla kauempana on
hallintorakennuksia..

Sasuken
silmiin näytti ilmaantuvan jonkinlainen kipinä. - Me
voisimme vaikka piiloutua...

Hiro
kohotti jäljellä olevaa kulmaansa, kouraisi pientä
miestä niskanahasta ja nosti tämän ilmaan. - Ei.

Tuo
yksi sana näytti riittävän, sillä Sasuke nyökkäsi
kiivaasti.

Hiro
laski ystävänsä maahan, pyyhki käsiään
ja hymyili itsetyytyväisenä.

Kolmikko
oli kuin mitään ei olisi tapahtunut – juuri
parahiksi, sillä vartija tuli varastorakennuksesta, kantaen
kolmea puista työkalupakkia.

Hän
laski ne nopeasti maahan päästäkseen taakoistaan. -
Siinä.. Ottakaa, älkääkä yrittäkö
mitään.

Jouji
sattui näkemään häivähdyksen Sasuken
katseesta ystävän tarttuessa työkalupakkiin. Katse
tuntui aivan kuin viestivän: "Enkö saisi?"

Vastauksena
oli viivasuinen päänpudistus. Toki oli suuri mahdollisuus
että vartija kuolisi tarkkaan vasaraniskuun - mutta yhtä
suuri mahdollisuus olisi iskun torjumiseen, epäonnistumiseen ja
heidän kolmen hyvin nopeaan teloitukseen siinä ja nyt,
kenties rakennuksen takana.

Vartija
johdatti heidät yllättäen aivan leirin laidalle, aidan
lähelle.

Tornin
vierellä näytti olevan aitaan suunnitelmallisesti
rakennettu puinen ovi, jonka kautta pääsi leirialueelta
toiselle.

Jouji
nosti katseensa kohti taivasta. Sumu oli hälvennyt ja hän
erotti torniin kiinnitetyssä tangossa olevan lipun, jossa oli
mustalla pohjalla kuvattu punainen tassu ja valkoinen sirppi.

Sirppi
ja tassu symboloivat kansaa... Joka voisi tarjoilla selkänahkansa
teille hopealautasilla riisin sijaan!

- ...
Jouji... Herää!

Jouji
nykäisi päätään äkillisesti ja tajusi
katsovansa huolestunutta Hiroa.

Sasuke
näytti ehtineen jo toiselle puolelle ja vartija odotti heitä
oven luona, kärsimätön ilme kasvoillaan.

Jouji
suorastaan hölkkäsi ovelle, pysähtyen vartijan luo.
Työkalupakki oli hakannut kivuliaasti polviin, joten kivuliasta
ilmettä ei voinut estää.

Kun
myöskin Hiro oli ehtinyt aidan toiselle puolelle, vartija sulki
oven ja kääntyi kolmikkoon päin.

- Viime
yönä oli kova tuuli ja toinen naisten parakeista kärsi
vaurioita. Tehtävänänne on korjata sen katto.
Rakennustarvikkeet ovat jo paikalla, kuten myöskin tikkaat.
Menkää suoraan eteenpäin, kiivetkää
ensimmäisen vastaantulevan rakennuksen katolle ja aloittakaa
työskentely.

Kolmikko
kääntyi ja jätti vartijan taakseen. Sasuke näytti
hetken siltä että hän voisi ottaa jopa laukka-askeleen
tai hihkaista silkasta ilosta siksi että oli saanut vastuuta
kannettavakseen, mutta onnistui pitämään itsensä
kurissa.

Naisten
leiri tuli näkyviin kelvottoman mäennyppylän takaa.

Toiseksi
parakiksi nimitetty rakennus oli suoraan sen juurella. Tikkaat
nojasivat seinää vasten, kuten asiaan kuului.

Kolmikko
kahlasi reiteen asti ylettyvässä lumessa kohti parakkia.

Hiro
puhkesi yllättäen selostamaan ongelmaa. - Näköjään
tuosta on irronnut muutamia lautoja tuulen vaikutuksesta.. Meidän
ei auta muuta kuin paikata tuo samalla tavalla kuin se
rakennettiinkin..

Jouji
oli vähällä kompastua kuullessaan kaiken, mutta hän
sai kuitenkin säilytettyä tasapainonsa. - Mistä..
Mistä sinä tiedät tuon...?

- En
ole vain partisaani ja pyykinpesijä, vaan myös puuseppä.

Jouji
hymähti. - Vai niin...

Onneksi
parakin seinän läheisyydessä oli vähemmän
lunta, joten kolmikko kykeni jättämään
työkalupakit siihen ilman suurempia vaikeuksia.

Juuri
kun Jouji oli nousemassa tikkaita pitkin katolle ensimmäisenä,
tunnustelijana, hän kuuli jotain joka nosti hänen
niskakarvansa pystyyn.

Hän
liukastui silkasta yllätyksestä ja päätyi selkä
edellä maahan, kiroten kovaan ääneen.

Valkoinen
naama ilmestyi hänen yläpuolelleen, täyttäen
suurimman osan näkökentästä.

- Ei
noin saisi tehdä, kaunis poika... Annahan kun autan....

Hanskan
verhoama käsi tarttui kipeällä otteella Joujia
oikeasta käsivarresta, nykäisten väkivaltaisesti
pystyyn.

Hiro ja
Sasuke kykenivät vain tuijottamaan Joujia, joka seisoi
jaloillaan, järkyttyneenä ja sekavana.

Nainen
jatkoi lirkutteluaan. - Löit kätesi.. Annahan kun katson
sitä..

- Ei
se...

Ennen
kuin vastaväitteet ehtivät muuttua noita kahta sanaa
järkevimmiksi, hansikoitu käsi vetäisi oikean käden
hihan ylös, lukien salaa numeron - ja kanjin. - Aaah... Tämähän
on aivan kipeä... Lähde lepäämään.
Minun luvallani. Minä lähden saattamaan.

Jouji
nyökkäsi alistuneesti ja lähti naisvartijan mukaan.

Sasuke
näytti surulliselta nähdessään Joujin katoavan
naisvartijan mukana. - Nyt meitä on vain kaksi.. Enkä minä
pitänyt tuosta akasta.

Hiro
pudisti päätään ja siirtyi puhdistamaan tikkaan
askelmia. Hän ei halunnut kohdata samaa kohtaloa kuin Jouji,
sillä yksisilmäinen könsikäs ei kiinnostaisi
ketään.

Sasuke
huokaisi seuratessaan katolle kiipeävän Hiron perässä
työkalupakin ja kahden kainalossaan kantamansa laudan kanssa.

Pian
kuului enää tasaista kolkutusta Hiron naulatessa lautaa
paikoilleen. Sasuke oli istahtanut varovasti kestävältä
tuntuvaan katon kohtaan ja nautti nyt auringosta.

Toisen
laudan naulaaminen sujui ensimmäisen kolmen naulan kohdalta
hyvin, mutta Hiron ollessa aikeissa siirtyä naulaamaan neljättä
- ja kiinnittävää - naulaa, hän joko iski turhan
kovaa tai sitten lauta oli laho, sillä kattoa peittävä
palanen murtui ilkeästi räsähtäen kummaltakin
puolelta ja putosi alla olevaan mustaan syvyyteen.

Hiro
irvisti. Hän tiesi seuraavan tekonsa olevan ajattelematon.

Hän
tunki leveän päänsä kattolautojen välistä
- se mahtui onneksi niin ettei jäänyt jumiin - ja huusi,
parhaimmassa tapauksessa ei-kenellekään. - HOI! Sattuiko?!

Vastaus
tuli epäröimättä. - ... Jos tarkoitat sitä,
että pudotit palasen lautaa rintakehälleni, niin-

Yllättäen
sättimisen keskeytti ääni, joka sai kyyneleet Hiron
ehjään silmään. Samanaikaisesti hän kuunteli
sivukorvalla, kuinka Sasuke lähti alas hakeakseen toisen laudan
- kuinka samantekevää.

- .....
Hiro...? Hiro Chūgokusta?

Vastaus
tuli pelkkänä kuiskauksena, mutta se oli silti täynnä
tunnetta. - Reika-chan!! Voi... Luulin että olet joutunut
uuneihin, koska....

- Se ei
näkynyt silloin... Lydia auttoi minua... Tiedän, että
se on anteeksiantamaton murha, mutta Akame olisi valinnut minut,
jos....

Hiro
sulki silmänsä. - Kyllä, olet oikeassa.. Kiitos,
Lydia... Minulla ei ole mitään mitä voin antaa... Ei
leipää, ei tupakkaa, ei olutta tai sakea...

Pimeydestä
kuului hymähdys. - En tarvitse mitään.. Minä vain
annan. En vaadi mitään.

Hiro
huokaisi ja avasi silmänsä. Hän kuuli ääniä:
vartijoiden kävelyä ja Sasuken ärinää tämän
raahatessa ehjää lautaa katolle. - Kestäkää...
Siellä missä on elämää, on toivoa...

Sasuke
kohotti mukanaan tuomaansa vasaraa, siirtyi lähemmäs katon
harjaa ja alkoi irrotella jo naulattuja nauloja, ottaen ne
huolellisesti talteen huuliensa väliin.

Hiro
heitti hyödyttömät laudankappaleet alas katolta,
aiheuttaen vartijalle aikamoisen shokin.

Uusi
lauta asetettiin huolellisesti paikoilleen ja Sasuke naulasi sen
omalta osaltaan vanhoilla nauloilla paikoilleen. Tämän
tehtyään pieni mies painoi huulensa kahdella sormella
yhteen - ehdottoman hiljaisuuden merkiksi.

Hiro
hymyili vaisusti. - Hakisitko lisää lautoja?

Sasuke
oli vähällä tehdä asennon, mutta älysi
onneksi hillitä itsensä - muuten Hiro olisi takuulla lyönyt
häntä. - Kyllä!

***

Hiro ja
Sasuke saivat viimein katon korjattua. Heidän hämmästyksekseen
vartija kiipesi katolle, tarkasti työn laadun ja poistui
hakemaan Jeromen.

Kun
tarkistus oli tehty kahden miehen voimin, Jerome vei vangit takaisin
miesten leiriin, mutta kuljetti heidät nopeasti varasto- ja
hallintorakennusten ohi alueelle, jolla kumpikaan ei ollut ennen
käynyt.

Tällä
alueella rakennukset oli tehty kivisille perustuksille ja seinät
olivat jykevistä mäntyhirsistä.

Jerome
opasti heidät järjestyksessä kolmannen rakennuksen luo
ja suorastaan tyrkkäsi epäseremoniallisesti sisään
ennen kuin kumpikaan ehti katsella pahemmin ympärilleen.

Ensimmäinen
asia, minkä Hiro tajusi, oli huoneessa vallitseva hämärä.
Ulkona oli vielä valoisaa, mutta sitten hän tajusi hämärän
johtuvan ainoastaan suljetuista ikkunaluukuista ja valoa antavista
myrskylyhdyistä.

He
kaksi näyttivät olevan jonkinlaisessa eteisessä, sillä
muita vankeja ei näkynyt...

Yllättäen
ovelle päin antava ovi avautui helposti ja paljasti pitkän
hahmon.

Tuon
hahmon vierelle ilmaantui toisia - aivan kuin he olisivat kasvaneet
yhdestä ainoasta, ehkäpä johtajastaan.

Yksi
hahmoista meni suljetun ikkunaluukun luo ja sääti
ikkunalaudalla olevaa lyhtyä, saaden liekin suorastaan
leimuamaan.

Lisääntynyt
valo paljasti nahattoman kuonon.

Hiro
kuuli Sasuken nielaisevan inhosta ja ottavan askeleen taaksepäin.
Hän itse pysyi paikallaan.

Oven
avannut hahmo - arpikasvoinen mies - asteli Hiron luo ja ojensi
kätensä. - Tervetuloa. Me olemme Viimeinen Pataljoona.
Minä olen Viktor.

Hiro
ojensi kätensä epäröimättä, vaikka hän
kuuli Sasuken sihisevän jotain hulluudesta. - Murteesi kertoo,
että olet pohjoisesta.

Viktor
nyökkäsi. - Aivan oikein. Ja sinä, pikkumies.....

Sasuke
alkoi täristä nähdessään Viktorin katseen,
vaikka se ei ollut lainkaan uhkaava.

- ...
Joku täällä kaipaa sinua enemmän kuin osaat
kuvitella.... HEI! Ruokkijat!

Oviaukkoon
ilmaantui kaksi päätä lisää ja kaksikon
kasvot levisivät virneeseen kun Sasuke huomattiin.

Sasuke
itse kykeni vain nyyhkäisemään avuttomana. - GB....
Sumisu... En ole erottanut teitä iltaisin...

GB
suorastaan ryntäsi ystävänsä luo, kaapaten tämän
syleilyyn. - Luuletko, että se haittaa...?

Viktor
vilkaisi sivusilmällä GB:tä ja Sasukea, kumartuen
sitten lähemmäs Hiroa. - Tämä saattaa olla
epäkohtelias pyyntö, mutta teitä ennen tullut vanki on
vähän... heikkona. Emme ole kovin sosiaalisia, joten jos
voisit katsoa mikä hänellä on... Toisen tilan
tiedämmekin.

Hiro
seurasi Viktoria oviaukosta makuutiloihin. Sumisu näkyi
poistuvan toisaalle, ehkäpä antaen jonkinlaista
yksityisyyttä.

Hiro
sulki oven perässään, Viktorin siirtyessä
lisäämään valaistusta kaikilta neljältä
suunnalta.

Valo
paljasti kauimmaisella ja seinää vasten kiinnityönnetyllä
pedillä makaavan hahmon, josta näkyi huovan alta vain
häntä.

Hiro ei
välittänyt tippaakaan Viktorin hämmästyneestä
katseesta, vaan juoksi sängyn luo. Hän ei edes tajunnut
hengittävänsä turhan raskaasti.

-
Jouji... Jouji... Mikä sinun on...?

Kuului
kilahdus kun Viktor toi myrskylyhtyä lähemmäs.

Jouji
käännähti valoa kohti, aivan kuin koiperhonen. -
Hiro... Mene pois... Minä vihaan itseäni... Minä
haluan kuolla....

Hiro
irvisti. Hän tiesi sanomattakin, mitä oli tapahtunut.

Jouji
suorastaan pelästyi ystävänsä raivoa, sillä
yllättäen mies tarttui häntä rinnuksista, vetäisi
pois sängyltä ja katsoi suoraan silmiin.

-
Kuule... Minä en halua että sinä
kuolet tänne... Älä välitä siitä
vartijasta... Hän on nyt sellaisessa pulassa mitä meidän
miesten ei tarvitse koskaan kokea..

Jouji
nyökkäsi kiivaasti. - ... Voisitko laskea minut alas...?

Hiro
hymähti ja suorastaan pudotti Joujin takaisin pedille, kumartuen
sitten poimimaan lattialle pudonneen huovan. Juuri kun hän oli
ojentamaisillaan huovan, vastakkaisesta nurkasta kajahti vihlova
huuto, joka sai molempien päät kääntymään
ääntä kohti.

Viktor
vetäisi henkeä ja kuulosti - sekä näytti
vaikealta. - Ei taas... Tuo on se "toinen"....

Hiro
raaputti niskaansa oikealla kädellään, aivan kuin
yrittäen miettiä ratkaisua. - Mikä hänellä
on?

Viktor
huokaisi. - Hänen poikansa.....

-
AHHHAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!

- On
Akamen.....

-
AAAAAAHHHHHAAAAA!!!!!!!!!!

Ennen
kuin Viktor ehti lopettaa lausettaan, Jouji nousi pediltään
ja käveli sekopäisesti huutavan vangin luo. Kuului vaimea
tömähdys nyrkin osuessa johonkin ja huuto lakkasi
välittömästi.

Viktor
ja Hiro kykenivät vain tuijottamaan Joujia. Kun mies huomasi
heidän katseensa, hän tyytyi vain kohauttamaan olkiaan ja
istahtamaan pedilleen.

-
Huutaisi edes oikeista asioista... Hänen poikansa on varmaan jo
kuollut.

Hiro
istahti Joujia vastapäätä. - Miten niin "oikeista
asioista"?

Jouji
viittasi kädellään. - Näin veljeni... Jos saisin
tietää, että hän on tuonut siskoni Akamen luo,
minä huutaisin sille...

Hiro
nyökkäsi ja paneutui maate, Joujin tehdessä samoin. He
kuulivat Viktorin kävelevän ikkunan luo, asettavan lyhdyn
paikoilleen ja viimein - poistuvan.

Vaikka
alati vaaniva nälkä muistuttikin itsestään ja
toisaalta huoneesta kuului kolahduksia, kumpikaan ei saanut itseään
liikkeelle.

He vain
tuijottivat toisiaan. Ei.. katsoivat...

Jouji
nukahti ensin ja hymy hänen huulillaan raukesi.

Hiro
pysytteli hereillä pitkään. Hän kuuli
tahtomattaankin kuinka ovia avattiin ja suljettiin tässä
huoneessa ja toisaalla, kuinka suoritettiin iltatoimet, tultiin
nukkumaan.. Viimeinen sammutti lyhdyt ja pimeys laskeutui huoneeseen.

Kun
Hiro oli täysin varma siitä, että viimeinenkin
miehistä nukkui, hän nousi ja kulki petien välistä
ovelle.

Ison
miehen hiljainen liikehdintä olisi saattanut näyttää
naurettavalta, mutta nauru olisi katkennut viimeistään
siinä vaiheessa kun Hiro avasi oven ja sulki sen jäljessään
- hiljaisesti kuin Kuolema itse.

Hiro
kulki varoen eteishuoneen läpi ja huomasi pimeästä
huolimatta puurokattilan. Hän siirsi sen kannen sivuun, tarttui
kauhaan ja kouraisi... Kohdaten pohjan sijasta puuroa.

Hän
haparoi nopeasti ympärilleen. Hän ei ollut uskoa onneaan
käden osuessa emalikuppiin, jossa oli lusikka.

Hän
lappoi kupin täyteen ja söi. Puuro oli oikeaa.
Ainoastaan riisistä... Ei rukouksista tai männystä...
Ei toiveista....

Kun
nälkäinen mies oli saanut kupin tyhjäksi, hän
laski sen lattialle.

Minun
on selvitettävä pääni...

Hiro
suuntasi epäröimättä kohti suihkutiloja.

Hän
jähmettyi paikalleen päästyään oven toiselle
puolelle ja säädettyään myrskylyhdyn liekkiä
niin että se antoi kunnon valaistuksen. Tuijottamaan itseään
peilistä.

Hän
tuhahti ja riisui vaatteensa, jättäen ne puiselle
jakkaralle.

Vino
hymy ilmaantui miehen kasvoille, vaikka huoneessa oli jäätävän
kylmä... Hän alkoi väsyneenä pohtia miksi
suihkusuuttimet olivat täällä samanlaisia kuin -
desinfektiossa.. Tai niin kerrottiin. Ehkäpä kiusallisissa
tilanteissa veden sijaan suuttimista tulisikin kaasua?

Mies
pudisti päätään ja asteli yhden suuttimen alle.
Hän mulkaisi elotonta metallikappaletta vihaisesti ainoalla
silmällään ja väänsi seinässä
olevaa nuppia.

Suuttimesta
tulvahti vain kuumaa vettä. Hiro päätti peseytyä
hitaasti.

Ilokseen
hän huomasi fyysisen olonsa olevan täysin normaali kun hän
väänsi nupin kiinni, lopettaen näin kuuman veden tulon.

Jokin
kuitenkin horjahti katseen sattuessa laatoitetussa seinässä
olevaan, roiskeiden kastelemaan peiliin.

Onneksi
tunne oli vain sisäistä, mutta siltikin epävarmuus
pakotti ottamaan askeleen taemmas.

Nyt hän
tiesi tunteen. Se oli tunne, joka sai hampaat pureutumaan yhteen,
veren vuotamaan niiden välistä... Epätoivo.

Olen
pahoillani, Reika... Minulla ei ole nyt muuta vaihtoehtoa...

Jouji...
Pyydän anteeksi sinultakin... Ensiksi.. En tiedä miten
suhtautuisit... Sitten.. Minusta tulisi Kuolemanpataljoonan
harjoitustaulu... He saisivat sen kuitenkin selville... Vaikka monet
ovat itsekin samanlaisia!

Hiro
murahti, kääntyi, pukeutui ja palasi takaisin
makuutiloihin.

Hän
nukahti pian ja nukkui aamuun saakka.

***
- 2
- 3
- 4
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Murha/Oikeutus