Adult-FanFiction.org : Non English

Jouji	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1003 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 2
- 3
- 4
------------

-....
Ja hän lyö! Kotijuoksu! Tämä on häpeän
päivä Yomiuri Giantseille, koska lähes tuntematon
joukkue voittaa heidät!!!!

Jouji tunki kuononsa
peitteen alta ja tajusi kyllästyneenä tuijottavansa
baseballia televisiosta haalean ruusukuvion lävitse.

- ....ttaisitko
hiljemmalle..? Korviini koskee...

Pyyntö oli tuskin
kuuluva, mutta keittiöstä tuleva, kahvitarjotinta kantava
jättimäinen hahmo laski tarjottimen nopeasti lattialle ja
napautti tv-tasolla olevan kaukosäätimen avulla laitteen
äänettömäksi.

Jouji huokaisi syvään
ja katsoi, kun toinen kaatoi kahvia kahteen mukiin ja istahti tuoliin
niin että narahti.

Hiljaisuuden aikana
peitto sai paljastaa herääjän väsyneet silmät.
Huulilla lähes helmeili kokoelma veripisaroita.

Hiro siemaili kahviaan
hiljaisuuden vallitessa. Ottelu näytti tallentuvan koko ajan,
mutta se haluttiin silti katsoa..

- Anteeksi, että
lainasin avaimiasi ja tulin luvatta tänne, keitän kahviasi
ja kulutan tässä digiboksisi tallennustilaa.. Mutta nyt.
Mitä sinulle tapahtui? Näytit aivan.. Veditkö maria
Weedin kanssa?

- Joko ottaisin häneltä
suihin tai sitten hän potkisi minut pellolle.

Hiro joi kahviaan
erityisen pitkään, mukia pitelevä käsi täristen.
Jouji aavisti, ellei ystävä olisi ollut juuri tässä
paikassa, juuri hänen lähellään, Weed olisi
saanut keräillä vähiä aivosolujaan
spermankoristaman toimistohuoneensa lattialta. - No jo on... Tietääkö
kukaan..?

- Ei, toivoakseni.. Ellei
Koyuki sitten.. Mutta se on sen nartun työtä. Mutta
sellaisella Jerome pitää paikkansa.

- Hmph.. Ota kahvia.
Tarvitset sitä.

Jouji ojensi kätensä
peiton alta ottamaan kahvimukin itselleen. - Minä tunnen
itseni...

-
Suu poikki. Sinä vain ajattelet niin. Kunhan käyt
suihkussa, se siitä. Ja ennen kuin kysyt.. Erosimme. Kun makasit
täällä tajuttomana, kävin sopimassa asioita..
Kerroin kyllä olevani poliisi, kun tapasimme.. Mutten ikinä
ajatellut että se kävisi tällä tavoin.

Jouji tyytyi vain
nyökkäämään ja kulauttamaan kahvinsa
kahdella kulauksella. Katkeraa, mutta herättävää.
- Minä en lähde tänään töihin...

Hiro nousi tuolista ja
käveli eteiseen, alkaen pukea takkia päälleen.

- Ilmoitan, että
sait flunssan.. Olet allerginen Weedille.

Vastauksena oli vain
kuiva hymähdys.

Ovi kolahti ja Jouji jäi
yksin, katsomaan baseballia mykistetystä televisiosta. Kahvin
olisi pitänyt piristää, mutta vaikutus hiipui
kuitenkin pian ja uni tuli.

****

Hiro tuhahti lukiessaan
pinon viimeistä lehteä. Perheen hajottanut skandaali oli
onneksi kuivunut kokoon, mutta ainahan voitiin spekuloida - niin
tehtiin tässäkin asiassa. Vaikka lapset osasivat hädin
tuskin edes kävellä kunnolla, heidät oli lähetetty
turvaan Reikan siskon luokse...

- Mitä törkyä...

Muminaa ei ollut
tietenkään tarkoitettu kenenkään kuultavaksi,
mutta ivallinen naurahdus sai lehden taittumaan rajusti. Ilkkuva
Jerome paljastui lehden toiselta puolelta.

-
Se törky on kuule joskus tottakin.. En tiennytkään,
että sinä harrastat sellaista mitä vanhat miehet
tekevät... Missä pidät nurkkakaupasta ostettuja
käytettyjä pikkuhousuja jotta voit haistella niitä?

Hiro
katsoi toista kivikasvoisena ja taitteli lehden tyynesti, heittäen
sen lattialle kevyesti. - Minulla ei ole nurkkakaupasta ostettujen
käytettyjen pikkuhousujen laatikkoa. Enkä haistele vaimoni
pikkuhousuja. Oliko sinulla aivan jotain asiaakin, vai
tulitko vain puhumaan paskaa päin naamaa?

Jerome keikkui
kannoillaan ja virnisteli ärsyttävästi suu suljettuna,
näyttäen kuitenkin koko ajan kielenkärkeään.
- Noooo... Jouji ei tullut töihin tänään... Mitä
teitte viime yönä?

Vastauksena oli vihainen
puuskahdus. Hiro kumartui ja nousi hieman paikaltaan, aikomuksenaan
ilmeisesti kaataa jalkojensa juuressa olevasta kahvipannusta lisää
kylmää kahvia hermojensa rauhoittamiseksi.

Jeromen itsetyytyväinen
hymy leveni, koska hän oli mielestään saavuttanut
välitavoitteen ja pakottanut toisen puoliksi hermoraunioksi..

Hiro kuitenkin liikautti
kahvipannun liikkeeseen yhtä kevyesti kuin se olisi ollut
kahvikuppi. Lasinen pannu särkyi kohdatessaan Jeromen poskiluun
ja kuumaksi osoittautunutta kahvia roiskui ympäriinsä.
Jeromen kasvoille ja puvulle, lattialle.

- Mene ottamaan suihin
pomoltasi, kun olet kerran siinä niin hyvä. Sehän
pitää sinut täällä.

Sanojensa vakuudeksi Hiro
tönäisi Jeromea yhdellä kädellä ja kaatoi
tämän lattialle roiskuneen kahvin sekaan, pudottaen samalla
pannun kädestään.

Enimmän adrenaliinin
haihtuessa kehostaan Hiro tajusi Koyukin kirkuvan. Se kuulosti aivan
kuin palohälyttimeltä.. Ei.. Ilmahälytyssireeniltä.

Hän tyytyi vain
pudistamaan päätään ja kävelemään
käytävälle, kohti hissejä johtavia pariovia.
Koyuki valitti sydäntä särkevällä äänellä
Jeromelle, mikä loi julman hymyn Hiron kasvoille.

Ei
kunnianloukkausta.. Pojat ovat poikia..

****

Tuo vanha lausahdus
todellakin päti, sillä Jerome piti suunsa kiinni.

Vaikkei työ
tarjonnut enää samanlaista päämäärää,
perheen huolehtimista, Hirolle kuin aikaisemmin - hän nukkui nyt
Joujin asunnon sohvalla, muttei valittanut - ei se haitannut ketään.

Jouji tärisi vielä,
mutta uskaltautui jo töihin. Joku asiasta tietämätön
olisi saattanut haukkua pelkuriksi, mutta asia ei suinkaan ollut
niin.

Eräänä
päivänä kumpikin ilmoittautui työkomennukselle.
Jouji ei ollut käynyt kentällä useaan kuukauteen, Hiro
vuosiin - mikä oli voimat huomioiden silkka sylkäisy päin
naamaa.

Kun he kävelivät
takapihalle, jossa autoja pidettiin, he näkivät muuta kaksi
hahmoa nojailemassa häpeämättömästi
koulupoikien tavoin tähän tehtävään
tarkoitettuun autoon. Jerome oli nojautunut taaksepäin ja
levittänyt kätensä auton katolle ja nautti lämmöstä,
Kotetsun istuessa - ei, puoliksi maatessa - auton konepellillä.

Jouji tyytyi vain
irvistämään häpeästä, Hiron raivotessa.
- Voi pyhä yksinkertaisuus... Jos teidän käsityskykynne
ei riitä sanoihin "kielto" tai "ei", olette
ulkona tästä!!

Jerome ei edes tyytynyt
avaamaan silmiään. - Ole hiljaa, kahvipannumurhaaja. Olet
minulle tämän velkaa.. Koyukilta ei irronnut sinä
yönä.

Kotetsu tyytyi vain
nauramaan räkäisesti, välittämättä
ilmeisesti siitä kuinka moni oikeastaan nai hänen siskoaan.

Jouji asteli Jeromen
eteen. - Senkin saakelin seksifriikki... Tässä minä
olen, jos haluat puhua kokemuksistasi pomon kullin imemisestä
työpaikan säilyttämisen ehtona.

Kotetsun nauru katkesi
kuin se olisi leikattu poikki. Kuului vain vaimea naksahdus ja oven
läimähdys. Seuraavassa hetkessä lähes vielä
poikasen iässä oleva poliisikadetti kyyristeli autossa
hyvin hiljaisena.

Jeromen ilme oli
näkemisen arvoinen. Noin kymmenen sekunnin ajan se oli täysin
tyrmistynyt, kunnes vaihtui vihaan.

Jouji ei kuitenkaan
saanut odottamaansa iskua, vaan Jerome istahti Kotetsun viereen
takapenkille.

Hiro
ajoi ja Jouji kuunteli lähetyksiä, mutta hän kuuli
myös sivukorvalla takapenkiltä sanan "valhe".
Hah... Liian myöhäistä.

****

Valkomusta auto kaarsi
hitaasti roskaisen jalkakäytävän viereen. Auto piti
jättää näin kauas ja heidän piti - Kotetsun
napinasta huolimatta - kävellä kilometrin matka.

Jouji ja Hiro tiesivät
kuitenkin jo autosta noustessaan tuskallisen hyvin, että heidät
oli nähty. Varjo, minkä he näkivät juoksevan
varjoissa, ei ollutkaan harhaa... Ei näillä kujilla.

Nelikko puki ylleen
luotiliivit ja lähti liikkumaan pitkin roskien täyttämää
katua, kohti seuraavaa rakennusta. Siellä olisi tarkoitus
hengähtää.

Kotetsu tallasi
viattomalta näyttävän ja jo kertaalleen tallatun
pahvilaatikon päälle. Lasi murskaantui kengän alla ja
helisi, vaikuttaen suunnilleen kuin paketillinen papattimattoja olisi
räjäytetty symbaalien keskellä.

Kolme hyvin vihaista
silmäparia kääntyi katsomaan, sanattomana, ja Kotetsu
kyyristyi alemmas luotiliiveissään, haluten kutistua
pieneksi.

Loppu sujui kuitenkin
hyvin ja päästyään kahden rakennuksen väliselle
kujalle, Jerome antoi sanojen tulla täydeltä laidalta.

- Olinpaikkamme on
tiedossa, senkin pikku paska... Tajuatko, mitä olet-

Ärinä katkesi
kovaan pamahdukseen. Seuraavaksi Jerome kiemurteli maassa huutaen ja
oikeaa reittään pitäen. Siinä oli noin
virvoitusjuomapullon korkin kokoinen sisäänmenoaukko, josta
pulppusi verta kuin groteskia mansikkamehua. Valkoiset hanskat
värjäytyivät hetkessä punaisiksi.

- Kutsu apua, senkin
pikku pentu... Apua saatana... Poliisi maassa...apu....

Kotetsu tärisi
paikallaan ja katseli kun Jouji ja Hiro juoksivat pois. Hänellä
oli turvanaan... Ei ketään. Jerome oli tajuton.

Kadetti haparoi
radiopuhelimen irti Jeromen vyöstä tärisevin käsin
ja otti yhteyden asemalle, kutsuen apua. Koordinaatit tulivat
keskukseen automaattisesti, olihan ainakin autossa paikannuslaite.

Kun Kotetsu oli
kertomassa Joujista ja Hirosta - sitä pyydettiin - voimakas käsi
nykäisi radiopuhelimen hänen käsistään ja
murskasi esineen jonkin metallisen alle.

Muutaman villin sekunnin
ajan Kotetsu luuli metallin kuuluvan johonkin aseeseen, mutta kun hän
kohotti katseensa.... Jalka, joka liittyi lantioon.

Salamurhaaja hymyili
kuolettavan pirullisesti ja varmisti, että toinen varmasti näki
aseen. - Juuri nyt linjoilla on ruuhkaa, poju.

-
IAAAAAAHH!!!!!!!

****

Jouji ja Hiro olivat
selkä selkää vasten, kummallakin sormi aseen
liipaisimella. He olivat jo aikaisemmin puhuneet asiat selviksi...
Nyt ei ollut enää aikaa sellaiseen.

Hiron virkapuvun takista
olisi aivan hyvin voinut tehdä lattiarievun: sen etuosa oli
viilletty halki vinottain ja valkoinen paita oli paljastunut.

Jouji hengitti raskaasti
ja yritti olla ajattelematta oikeaa kylkeään. Hän
toivoi sen olleen kipua aiheuttava, ei murtava...

He kummatkin olivat
kuulleet laukauksen ja sekä Jeromen että Kotetsun huudot.
Mutta jos he olisivat lähteneet juoksemaan takaisin, kuolema
olisi tullut nopeammin kuin pikaruoka.

Jossain rasahti.
Kumpikaan ei kääntynyt katsomaan ääneen suuntaan,
mutta kuuloaisti keskittyi odottamaan lisää ääniä
siltä suunnalta.

Ei mitään.

Hiron suupieli alkoi
nykiä, äärimmäisen hermostumisen eleenä.
Jouji painautui kaikilla voimillaan hänen selkänsä
vasten, käskien olemaan hiljaa.

Jouji
ei tosin tiennyt, kuinka kauan hän itsekään
kestäisi... Tältäkö isästä tuntui
rintamalla...? Äidillä oli varmasti vielä pahempaa
olla sairaalassa töissä..

Ajatukset työnnettiin
väkivalloin pois häiritsemästä ja ne saivat tehdä
tilaa teolle.

Jouji liikautti päätään
hiukan oikealle, jotta hän saisi tarkemmin selvää
siitä, mikä oli oikeastaan rasahtanut. Kaiken varalta.

Hiro ehti vain varoittaa
ystäväänsä pelkällä älähdyksellä,
ennen kuin sai yllättävän voimallisen iskun, joka
kaatoi hänet maahan. Ase lensi potkaisun voimasta kauemmas.

Varoitus
ei kuitenkaan pelastanut Joujia. Nyrkinisku osui jonnekin kylkeen ja
Jouji suorastaan lennähti katuun, toisin kuin olisi saattanut
odottaa. Nuo eivät ole tavalliset nyrkit...

Molemmat makasivat nyt
henkitoreissaan - ja vaarallisen avuttomina.

Jouji
oli sulkenut silmänsä puoliksi silkasta kivusta. Kuului
napsahdus, ääni, joka sai irvistämään.
Meille näytettiin opistossa erilaiset veitset... Ja tuo on
kääntöveitsi...

Onneksi Jouji oli
ensimmäinen, sillä hän säästyi kuulemasta
ystävänsä huutoa. Häntä tartuttiin leuasta
ja kaulaan viillettiin hätäinen haava.

-
Kuivu siihen, kyttä...

Isä....
Miney....Minä... Minä olen huono. Minä
epäonnistuin......... Olipas helpottavaa sanoa se. Nyt voin
kuolla rauhassa.

***
- 2
- 3
- 4
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Jouji