Adult-FanFiction.org : Non English

Jouji	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1003 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 1
- 2
- 3
------------

Kun
Jouji lopetti vihdoin työpäivänsä - tylsien
paperihommien jälkeen - hän astui kadulle parkkihalliin
suuntaamisen sijaan. Oli parasta pitää matalaa profiilia.
Oli naurettavaa pelätä omaa pomoaan, mutta Weed saattoi
yllättää missä vain, milloin vain...

Taivas
oli tummunut lähes mustaksi aivan liian aikaisin ja parin
korttelinvälin jälkeen jyrähti ukkonen. Kaatosade
kasteli läpimäräksi ja tunki läpi vaatteen ja
turkin, joten Jouji suojautui lähimmän liikkeen katoksen
alle, odottamaan taksia.

Pian
eräs keltainen taksi kaartoikin jalkakäytävän
vierelle ja pysähtyi. Punainen kyltti katolla ilmoitti taksin
olevan vapaa. Ovi avautui.

Jouji
kiipesi kyytiin, ravistellen takkiaan niin soveliaasti kuin pystyi.
Hän sanoi osoitteen - ei tosin asuntonsa, vaan erään
baarin.

Taksin
lähdettyä liikkeelle hiljaisuus laskeutui - hetkeksi.

-
Et taida asua siellä?

Gaijin.
- En.. Se on baari.

-
Heh.. Mikset tulisi veljieni paikkaan..? Saisi votkaa. Vahvaa.

Jouji
hymähti. - Voin harkita asiaa. Mutta votkaa.. Venäjältä..?

-
Oli pakko tulla. Ei kai haittaa?

-
Ei minua.

Onneksesi
minä en ole rasisti tai töissä ulkomaalaisvirastossa.
Joujin mieliala alkoi hieman nousta ja hän hymyili aidosti
astuessaan ulos taksista ja päätyessään baarin
lämpöön.

Tiskin
takana häärivä GB ei katsonut tulijaan, vaan kuivasi
olutlasia. Monet työtovereista pitivät Joujia pettäjänä
kun hän kävi ulkomaalaisen omistamassa paikassa, mutta...
"Rondonissa" oli sitä jotain. Vai olisiko sen oikeasti
pitänyt olla "London"..?

-
Choko ei ole töissä nyt.... Sorry.

-
Tiedät hyvin, etten minä häntä etsi. Hän
on kyllä silmänruokaa, ei muuta.

GB
nosti katseensa olutlasin puolesta ja hymyili.

Jouji
istahti baaritiskin ääreen ja sai automaattisesti eteensä
Suntoryn jäillä. Ulkona myrsky jatkui riehumistaan, mutta
oli odotettavissa että se tunkisi myös sisälle....

Kulaus
viskilasista. Jäät kolisivat reunoja vasten. - Sinulla on
jotain vialla, hmm..? Bisneksesi sujuvat hyvin, saat kansalaisuuden..
Pian? Älä huoli siitä...

GB
siirtyi tarkistamaan oluthanoja. Hänen äsken kireät
olkapäälihaksensa rentoutuivat yllättäen,
musertuen. - Ilmeisesti Choko on parittajien leivissä..

-
Paska.. Miten? Milloin?

-
En tiedä.. Hän ei tullut tänään, mutta kun
soitin hänelle tänään, hän sanoi että
hänen silmänsä on musta... Arvasin siitä.. Mutta
what... What...

Jouji
irvisti. Hän ei pitänyt ylimääräisestä
työstä - no, työn ohella - mutta GB oli hänen..
Ystävänsä? Ei... Kumppaninsa...? Ei sitäkään..
Baarimikko.. Hah.. Se.

-
Kuule, minä...

Ovi
rämähti auki ja sieltä syöksyi kaksi harmaisiin
pukeutunutta, tummaturkkista hahmoa. Jouji pysytteli paikallaan,
ottaen vain kulauksen lasistaan.

-
OKEI, MISSÄ SE LUTKA ON?!

GB ei ollut kuin
halvaantunut, vaan hän tärisi oluthanojen takana. Peili
heijasti selän ja hännän. Ja noron....

Jouji hymyili toisesta
suupielestään. Hän tunsi nuo kaksi säälittävää
pikkusontaa: Blue ja Nero. Kaupungin pahimmat parittajat.

Kaksikko asteli
röyhkeästi tiskille ja alkoi huutaa törkeyksiä.
Suunpieksäntää, paskanpuhumista.

Toinen kulaus. Ei
nyrkkirautoja. Häviäjät. - Oksennetut nuudeliannokset.

-
MITÄ?

Se tapahtui nopeammin
ennen kuin kaksikko edes oikeastaan tajusi Joujin liikkuvan, sillä
molempien huomio oli keskittynyt GB-parkaan. Valkoinen hahmo oli
loikannut biljardipöydän luo, siepannut pelaamiseen
tarkoitetun kepin, katkaissut sen kahtia ja hutmaissut sillä
Neroa kahdesti. Blue taas sai ilkeän iskun käsivarresta.

Kaksikko makasi
vertavuotavana ja kiroten lattialla. GB kyyristeli tiskin takana ja
siivosi häveten omia jälkiään.

Parittajat saivat
kumpikin tukevat potkut palleaan, joka vei heiltä hetkeksi
ilmat.

Jouji sijoittui seisomaan
heidän vatsojensa päälle, jalat harallaan ja
biljardikepin kappaleiden terävät päät
aataminomenoita kohti osoittaen. Hän naksautti kieltään
itsetyytyväisenä. Hän ei myöntänyt
nauttivansa kärsimyksestä - eikä nauttinutkaan -,
mutta baarimikon puolustaminen oli eri asia....

- Okei poijjaat, se alue
on kaks kilometriä tuonnepäin... Ei täällä.

Tällä
viittauksella Jouji tietenkin tarkoitti lännessä kahden
kilometrin päässä olevaa poliisiasemaa, mikä sai
kaksikossa aikaan odotetun reaktion.

-
Hack... Hack... ttu... Saatanan kyttä....

Jouji kohotti kulmiaan ja
huokaisi. GB kuului soittavan poliisit.

Pian autot kurvasivat
baarin eteen ja Jouji siirtyi lopettelemaan viskiään, selkä
oveen päin. Äänistä päätellen joukossa
olivat Hiro, Jerome ja kaksi muuta.

Toiminta oli hyvin nopeaa
ja melkein kiitettävää.

Kaksikko pidätettiin,
raahattiin autoon ja Jouji sai seurata perässä Hiron
kanssa.

Hiro kuulusteli
ystävänsä, mutta siitäkin huolimatta kello läheni
jo kahtatoista kun kaikki oli vihdoin ohi. Pieni musta muistikirja
nimineen, puhelinnumeroineen ja osoitteineen painoi vaakakupissa
enemmän kuin Joujin suorittama "pahoinpitely", josta
kaksikko ei tosin halunnut edes syytettä nostaa.

Baariin ei hyödyttänyt
enää palata, koska GB oli mitä luultavimmin sulkenut
sen... Oikeastaan viisas teko.

Sade oli onneksi
lakannut, kun Jouji astui automaattisesti aukeavista lasiovista
kadulle. Oli niin pimeää kuin vain olla saattoi. Neonvalot
valaisivat jalkakäytävää, kauppojen ikkunoita,
heijastuivat jopa huolellisesti kiillotetuista kengistäkin...
"24 HOURS" olisi vielä auki, mutta siellä ei enää
jaksanut käydä.. Ehkä huomenna sitten.

Tällä
ajatuksella Jouji vaiensi kurnivan vatsansa ja lähti
parkkihalliin. Siellä oli pimeää ja hiljaista.

Hän tajusi kuitenkin
hartialihastensa rentoutuvan vasta auton turvallisessa, ahtaassa
tilassa, kadulla...

Pari moottoripyörää
viiletti ohi. Yksi niistä kiilasi uhkarohkeasti Joujin eteen ja
ajaja nosti lipun korkealle, toisen pysytellessä hiukan
kauempana.

Vai
niin... Isän sodan jälkeen ostama pyörä siis
kulkee vielä.... Minä voisin surra sinua, mutta nyt sanon
vain: törmää ja kuole, senkin loispaska.

Takaa kuului ulvahdus ja
Jouji havaitsi punaiset valot taustapeilissä. Moottoripyörät
kiihdyttivät vauhtiaan ja lippu menetti ylvään
asemansa, päätyen valkohaalarisen ajajan kainaloon.

Jouji jäi roikkumaan
pyörien kannoille, nähdäkseen kuka oli töissä
tähän aikaan. Hän ei edes tyytynyt kohottamaan
kulmiaan nähdessään Jeromen ohjaavan valkomustaa
autoa. Ainakin Hiro oli takuulla mennyt kotiinsa perheensä
luokse, muiden toimiessa työlistansa mukaan.

Jeromen
mukana autossa oli joku... Joujin täytyi hetken vilkuilla
vaarallisesti edessään aukeavaa tietä ja vierellään
ajavaa autoa, ennen kuin hän tunnisti kuka. Kotetsu.

Jerome huitoi kättään,
ilmeisesti tunnistamatta virkatoveriaan. Hän käski Joujin
ajaa pois häiritsemästä.

Miksi..?
Sinähän pidät työpaikkasi muilla tavoin...

Kisa öisellä
tiellä - ja sakot sen palkintona - eivät kiinnostaneet,
joten Jouji siirtyi ohittamaan pyörät, motitti ne
vaarallisen lähelle kaidetta ja ajoi eteenpäin katsomatta
taakseen, vaikka kirskunta kuului.

Hän tunsi
itsetyytyväisyyttä jo toistamiseen.

****

Aamu valkeni harmaana.
Jouji oli suihkussa kun hän kuuli kännykän soivan.

Aikaa
on yhä runsaasti, eikä minun pitäisi olla myöhässä...

Hän
loikkasi kuitenkin ulos suihkukaapista kuin aikaa ei enää
olisi, liukui vaarallisen lähelle vaatekaapin ovea märillä,
karvaisilla jaloillaan, luisteli lähes koko huoneen läpi,
mutta päätyi pystyssä ottamaan kännykän
yöpöydältä ja istahti sängylle hengähtämään,
pyyhe ympärillään. Miksi äiti soittaa? Hän
ei edes pidä kännyköistä... Koskeeko asia Keniä?

-
Jouji-kun... Isäsi...

-
Olen pahoillani.

Muuta
suusta ei tullut. Sormi napautti kännykän kiinni. Esine
päätyi kolahtaen yöpöydälle ja Jouji
irvisti, iskien nyrkillään ohimoaan. Yksi helvetin
työnarkomaani... Teet vaarallisinta työtä jossa voit
menettää henkesi milloin tahansa ja kun isäsi kuolee,
saat suusta vain noin vähän...

Katse kohosi pyyhkeen
peittämistä polvista tyhjään, paljaaseen seinään,
joka erotti pienen keittiön ja yhdistetyn makuu-olohuoneen.
Täällä ei ollut paperiseiniä kuten kotona, vain
pelkkää valkoista betonia. Täällä ei ollut
edes tatameja, vain.... valkoista, tympeää betonia, jota
Jouji oli toki yrittänyt pehmentää ainoalla
ostoksellaan, valkoisella, jättikokoisella karvalankamatolla,
jonka väri häikäisi silmiä. Ovet olivat
länsimaisia... Hänen asuinolonsa olivat täysi
vastakohta vanhempiensa oloihin.

Jouji huokaisi, otti
pyyhkeen ympäriltään ja heitti läheisen tuolin
selkämykselle. Sitten hän käveli alastomana eteisen
käytävässä olevalle vaatekaapille ja alkoi
pukeutua, sättien itseään hiljaa muristen. Onneksi se
vähä alkoholi oli jo haihtunut, muuten olo olisi saattanut
olla entistäkin kurjempi..

***

Jouji kiroili yhä
kaartaessaan parkkihalliin ja astuessaan sisään aulaan.
Koyuki katsahti häneen kummastuneena, muttei sanonut mitään,
vain punastui kun toinen totesi kylmästi:

- Sinulla on poskessa
jokin tahra. Turkkiasi se ei ainakaan ole.

Jouji murahti synkkänä
kuullessaan Koyukin kuiskuttavan sisäpuhelimen mikrofoniin
jotain, muttei jaksanut välittää enää. Hän
asteli kahvihuoneeseen ja otti salkustaan kylmänä syötävän
annoksen - sushia.

Hiro istui sohvalla ja
näytti keskittyneen lukemaan lehteä. Jouji oli mielestään
huikannut hänelle hyvät huomenet, mutta kun valkoturkin
annos oli puolivälissä - eikä vastausta ollut tullut -
, syömäpuikot laskeutuivat päättäväisesti
nojaamaan pahvirasian reunaan.

- Mikä sinun on?

Vastauksena sanomalehti
lennähti pöydälle ja levähti auki Joujin silmien
eteen. Hän käänsi hajamielisesti muutamaa sivua
eteenpäin, sillä tuskin Hiron myrtyneen ilmeen aiheuttaisin
öljyn kurssin lasku - toinen ei kuulemma edes pahemmin
välittänyt kurssimuutoksista... Mutta se siitä.

"Kaupunki"-sivulta
paljastui jotain, joka sai jopa karskin henkilön vetämään
henkeä. - Mitä pirua tämä on...?

- En tiedä... Joku
otti kai kuvan kun annoin sille sen setelin.. Löysin nimen ja
osoitteen siitä kirjasta... Reika lukee noita lehtiä.

Joujin naama vääntyi
- ei nyt ihan mutkalle -, mutta kuono sai komeita ryppyjä.
Ystäväänsä säästääkseen hän
ei lukenut artikkelia ääneen. Kuva oli suttuinen, mutta
siinä erotti selvästi Hiron ojentamassa seteliä
yhdelle katulapsista. Jouji oli nähnyt tuon pienikasvuisen
keltaturkin useasti kävellessään kauppaan... Setelin
antamisella oli ollut hyvä tarkoitus, mutta
likasankojournalistit olivat tehneet tehtävänsä.
Peruuttamattomasti.

- Luulin ettei hän
arvostaisi tällaista törkyä...

- Hän kuitenkin
ostelee niitä aina joskus.. Minä olen kuollut. Tuo on vielä
etusivulla...

Jouji huokaisi ja
irvisti, taitellen lehden kiinni.

Hiro hätkähti
itselleen epätyypillisesti kännykän alkaessa soida.
Hän kurottautui varoen ottamaan esineen povitaskusta, kädet
täristen. Sointi tuntui saavan koko ajan vihaisemman ja
vaativamman sävyn.

Jouji nousi tuolista ja
osoitti ohimennen puoliksisyötyä annosta, poistuen sitten
kahvihuoneen ulkopuolelle. Hän sulki oven ja jäi nojaamaan
selkä sitä vasten.

Hiron selittely-yritykset
kuuluivat oven läpi, mutta niin teki yllättäen myös
Reikan kännykän välityksellä toimitettu rähinä.

-
... saan kuulla siitä naapurilta ja hän kysyy, tiedänkö
tästä yhtään mitään! Sinä senkin
kiittämätön mies! Minä olen hoivannut ja
huolehtinut sinusta jo viiden vuoden ajan ja näin sinä
palkitset minut! MINÄ OTAN SINUSTA ERON!

Jouji
painoi päänsä, kiroten mielessään. Hän
tiesi, ketkä olivat syyllisiä. Ehkä he pitävät
siitä että saavat aikaan sekasortoa pelkillä
sanoilla.. Tuntevat olevansa jumalia.

Hän ei voinut
syyttää ystäväänsä.. Mutta voisi
koettaa piristää, kunhan pahin myrsky olisi mennyt ohi.

Naputus olkapäälle
herätti harhailevista mietteistä. Sekunnin ajan Jouji luuli
nukahtaneensa huomaamattaan ja näkevänsä painajaista,
mutta tajusikin heti että hänen edessään oli
Jerome, hengitys Asahilta ja naamakarvat samalta nesteeltä
lemuten.

Voi
hyvät jumalat. Joiko Jerome vielä _töissäkin_?

Aluksi
puhumisyritys oli vaimeaa, sönköttävää
muminaa, mutta yskäisyn jälkeen Jeromen ääni
palasi. - .... Pahoittelen, join eilen hiukan liikaa.. Sen lisäksi,
että tukit kulkutieni kahvipannulle, pomo haluaa sinut luokseen.
Nyt.

Jouji murahti ja siirtyi,
mutta puhui sitten epäkohteliaasti selkä Jeromeen päin.
- Hiro on murtunut.. Älä lauo mitään
päämäärättömyyksiä...

Yllättäen
Jerome tarttui Joujia olkapäästä, riuhtaisi
virkatoverinsa ympäri ja painoi kuonon suunnilleen kuonoa
vasten, hönkäillen oluentuoksua päin toisen kasvoja. -
Minä haluan vain kahvini.. Minua ei kiinnosta onko teidän
pieni homosuhteenne mennyt poikki vai ei.

Jouji nykäisi
itsensä irti, irvisti toisen kauaslemuiselle hengitykselle ja
kääntyi, jatkaen kulkuaan Weedin työhuoneen ovelle.

Kun
hän pysähtyi oven luona, kahvihuoneen suunnalta kajahti
ilkeä, räkäinen nauru. Hmh.. Tietenkin sinun oli
pakko...

Vaimea koputus sai
vastaukseksi luvan astua sisään huoneeseen. Jouji vihasi
tätä huonetta. Ei ainoastaan sen vuoksi, mitä hän
oli todistanut äskettäin, vaan siksi, että
aikaisemmin, Ginin johtaessa kaikki oli ollut paremmin...

Nyt uudet kansiot olivat
pinoissa lattialla ja hyllyiltä otetut oli runnottu takaisin
paikoilleen. Moni sekä pinoista että yksittäisistä
kansioista näytti kaatuneen kokonaan tai puolittain ja ne
näyttivät aivan kuin huutavan mykkää avunhuutoa
järjestykselle. Ginin aikaan.... Sotilaallinen järjestys.

Pöydällä
oleva perhekuva oli käännetty loukkaavasti alassuin. Ginin
aikaan... Kuvat armeijan johtajana toimineesta, edesmenneestä
isästä ja nyt syöpään kuolleesta vaimosta -
muiden kuvien ohella - olivat koristaneet pöytää
kunniapaikalla...

Paperit
lattialla epämääräisissä, levinneissä
kasoissa, suurena mahdollisuutenaan saada hautapaikka siitä
mihin ne oli laitettu myöhempää käsittelyä
varten... Ginin... Lakkaa ajattelemasta!

- Jerome siis välitti
viestini?

Jouji hillitsi raivonsa
ja onnistui pakottamaan kasvoilleen jokseenkin neutraalin ilmeen,
katseen nauliutuessa haastavasti pomoonsa. Hänen ei tarvinnut
kysyä "miksi", piti vain odottaa, huolimatta siitä
että pomo oli armoton limanuljaska, jolle olisi voinut syöttää
kilon habanerolla täytettyjä pässinkiveksiä ja
tunkea toisen annoksen mokomia takapuolen kautta sisään.

Raivokkaat
henkilökohtaiset tunteet ja erityisen kivulias mielikuva
haihtuivat ääneen, joka ei ollut juuri litistettävän
kovakuoriaisen rusahdusta äänekkäämpi. Naps.

Jouji
vilkaisi vaistomaisesti taakseen ja tajusi, tiesi, oven olevan
lukossa, Ainoa keino ulospääsyyn olisi ollut ehkä
puhalluslamppu tai jokin muu vastaava, jolla lukitsevat
metallivahvikkeet olisi saanut väsymään... Oven läpi
ei tosielämässä kyennyt juoksemaan tuosta vain.

- Haluan, että
katsotte tännepäin.

Joujin katse hehkui
vihaa. - On suorastaan ällistyttävää, että
pidätte kohteliaisuuden tason näinkin korkealla, huolimatta
siitä ettette tee täällä lainkaan töitä.

Weed hymähti ja
naksautti kuivasti rystysiään, vieden sitten vasemman
kätensä leukaa tukemaan. Oikea lepäsi pöydällä.
Hymy kasvoilla oli pohjattoman pilkkaava. - Tiedän, että et
saa sitä selville juuri nyt. Teit niin aikaisemmin. Voin syyttää
sinua nuuskimisen lisäksi myös ylinopeudesta sekä
poliisin työn häiritsemisestä...

Oikea käsi tarttui
lasiin ja Weed katseli kullanruskeaa sisältöä
hymyillen joko alkoholille tai herkutellen tilanteella. Kohteliaisuus
oli pudonnut jo edellisessä lauseessa ja nyt pomo puhui yhtä
karkeasti kuin rikollinen. - Vakavia syytöksiä kaikki..
Kovin vakavia... Voimme tietysti sopia asian ja voit jatkaa
nykyisessä asemassa, kun kaikki nämä ilkeät
pikkuseikat....

Kulaus lasista. Weed
käytti liikkeen voimaa tönäistäkseen uusimman
poliisin kovia otteita koskevan valituspinkan lattialle. - .....
Pyyhkäistään sivuun ja litistetään kuin
ärsyttävät kärpäset.

Joujin
silmät kaventuivat vihasta. Hänen mielessään
välähti mielikuva siitä, mitä hän oli
kuullut. Ääni oli pelkkää kähinää.
- Ei.

Weed kohotti kulmiaan ja
laski lasin pöydälle. - Ei?

Lisää
ärsyttävää hymyä. Tilanne raastoi Joujin
hermoja pysähtyneisyydellään. Koneellinen ilmastointi
oli äänetön. Ulos ei nähnyt, sillä kaihtimet
oli laskettu alas. Ei ollut mitään, mihin olisi voinut
keskittyä, paitsi huoneen epäjärjestys - ja Weed.
Toinen toistaan pahempi.

Hikipisara vierähti
Joujin kuonolta ja putosi ilman halki hitaasti, aivan kuin ilma olisi
ollut tehty pannukakkujen päälle valutettavasta
vaahterasiirapista. Aika tuntui venyvän tajunnanräjäyttäviin
mittasuhteisiin - vain seuraavaa siirtoa odottaessa.

Jouji ei tajunnut
purevansa hampaitaan yhteen.

Mikä viimein
liikahti, oli Weedin käsi. Sormi painoi nappia ja Weed kumartui
sisäpuhelimen puoleen. - Koyuki, lähetä ilmoitus
kaikille että...

Niitti
kaikelle tuli Joujin suusta raivokkaana, eikä suinkaan
epätoivoisena äännähdyksenä. - Hyvä
on!

- .... Ei, peruuta se.
Unohda mitä sanoin.

Weed suoristautui ja
nyökkäsi sitten, hymyillen ilmeisesti valmiiksi
tyytyväisenä. - Viisas valinta.

Sitten hän käänsi
johtajantuolinsa melkein huolettomin, aivan kuin nuoren ja
märkäkorvaisen johtajan elkein, niin että katsoi
seinää, alkaen samalla napittaa paitaansa auki. - Älä
vain ole siinä.. Näytät paljon typerämmältä
kuin oikeasti oletkaan, vai silläkö yrität pelastautua
tästä?

Jouji ei vastannut
mitään. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt tätä
ja oli oikeastaan neitsyt, mutta ensisuudelman oli vienyt alakoulussa
eräs typerästi naurava tyttö, jonka kohtaloksi oli
koitunut kadota... Ulkonäkö ja nimi olivat armeliaasti
häipyneet mielestä, osaksi Mineyn kuoleman aiheuttaman
shokin johdosta.

Jouji ei tajunnut
tärisevänsä kävellessään Weedin luo.
Pelko näppäili hänen sydänjuuriaan ja kaikki veri
tuntui nousevan aivoihin. Hän tuntui toisaalta olevan aivan kuin
raivoissaan, kykenemään mitä tahansa, mutta oikeasti
hän oli avuton. Ja sitä hän vihasi.

Jotenkin Joujin onnistui
laskeutua polvilleen ja hän tajusi tärinän lakkaavan.
Kaikki näkyi inhottavan selvänä: Weedin
kiihottuneisuus, odottava katse...

Hän
päätti yrittää vetäytyä sisimpäänsä,
eikä yrittää mitään. Mantra. Älä
halua, älä maista, älä halua, älä
maista...

Tärinä palasi
uudestaan, kun Jouji kohotti kätensä avaamaan housunnappia
ja vetoketjua. Ilmeisesti hänelle tulvahtivat silmiin tahattomat
epätoivon kyyneleet, sillä Weed siirsi käden syrjään
ja auttoi.

- Ei tuo mitään..
Kunhan autat minut loppuun, niin riittää..

Äänessä
oli sekoitus uskomatonta kireyttä ja euforiaa. Weed laski
molemmat housut polviin saakka.

Jouji olisi halunnut
kadota. Tuosta vain. Lattian läpi.

Mutta kädet eivät
sallineet sitä. Toinen silitti päätä ja korvia,
samalla kun toinen oli valmiina auttamaan. Teräksenlujista
kourista oli tullut höyhenenkeveät.

Jouji avasi suunsa. Hän
ei enää nähnyt mitään häpeän
ansiosta, vain kuuli. Se oli.. siunaus.

Elin sujahti hänen
suuhunsa ja Weed alkoi rytmikkäästi liikahdella
edestakaisin, voihkien samalla toiselle käsittämättömän
himokkaalla tavalla.

Ote
korvista ja turkista tiukkeni, vaihtoi paikkaa. Voihkaisut kovenivat
lähes huudoiksi asti. Weed oli varmasti tietoinen että
heidät, tai hänet, kuultiin, muttei vain välittänyt.

Viimein vapautus tuli.
Jouji tajusi hämärästi valkoisen nesteen solahtavan
melkein itsestään kurkusta alas. Mantra oli auttanut.

Näkökyky palasi
viimein ja Jouji huomasi makaavansa lattialla, siinä mihin oli
aktin jälkeen jäänytkin. Weed lojui yhä rennon
oloisena tuolissaan, nyt pukeutuneena.

- Sinä et tullut. Se
on epäkohteliasta.

Sanojensa painoksi Weed
sylkäisi Joujia kohti. Sitkeä, ties mistä aineksista
koostuva pallo läsähti poskeen.

Ilmekään ei
värähtänyt.

- Ovi on auki.

Jouji nousi varoen, kuin
aristellen. Hän asteli ripeästi pois huoneesta ja ovi
sulkeutui hänen jäljessään.

Yllättäen
kuvotus iski. Jouji yritti ottaa muutaman haparoivan askeleen
eteenpäin, mutta näki lattian lähentyvän, aivan
liian nopeasti. Joku huusi jossain.

-
Hei Jouji... Hei!

****
- 1
- 2
- 3
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Jouji