Jouji | By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 1003 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0 |
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story. |
------------
Viktor
vei savukkeen huulilleen ja veti siitä viimeiset henkoset.
Minun
pitäisi lopettaa....
Tämän
tehtyään hän liikautti sormiaan kevyesti ja lennätti
hetkellistä mielihyvää tuottaneen paperikäärön
kuistilla olevaan lasiastiaan, jossa oli lisää tumppeja.
Hän
ei ikinä tottunut naapureihinsa, jotka näyttivät
suorittavan aamuvenyttelyä jopa näinkin aikaisin...
Aurinko
ei ollut edes kunnolla noussut ja Ridia jopa nukkui vielä
kauneusuniaan.
Yllättäen
jostain kuului huutoa. Hätääntynyttä huutoa.
Viktor
tuhahti.
Ketkä
hullut liikkuvat näin aikaisin....?
Talon
sisältä kuuluvat raskaat askeleet saivat Viktorin
kääntymään kokonaan äänen suuntaan.
Vaikka tekoon ei ollut aihetta, hän vei silti toisen kätensä
housujensa taskuun.
Kuistille
johtava ovi liukui sivuun ja sen takaa paljastui Aramu.
Viktor
tyytyi vain kohottamaan kulmiaan. - Mitä nyt?
-
Kuuntelin tuossa radiosta yleisen tiedotteen... Hougen on tullut
takaisin kaupunkiin ja kaikkia asukkaita kehotetaan pysymään
sisätiloissa sekaannusten välttämiseksi... Kadut ovat
autiot.
-
Ehdotat siis, että iskemme?
-
Da..... Tiedotteessa tosin mainittiin, että he liikkuvat
jalan. Hän menettänyt kulkuneuvonsa.
Viktor
käveli takaisin sisälle, Aramun liu'uttaessa shōjin
kiinni.
- Kaksi
asetta jokaista kohti... Muistat kai sen lausahduksen siitä
elokuvasta? "Me tarvitsemme aseita. Paljon aseita."
***
Hougen
kiroili. He olivat onnistuneet varastamaan auton ja vielä
käynnistämään sen, mutta siihen onni oli
oikeastaan loppunutkin...
Nyt
hänen veljensä tärisi takapenkillä ja näytti
siltä voisi antautua poliiseille minä hetkenä hyvänsä.
Toiselta saattoi olla rohkeus tipotiessään, mutta toisella
olisi sitä loppuun asti...
Hougenin
äännähdys kuulosti melkein ulvahduksen ja ärähdyksen
sekoitukselta. Hän suojautui matkustajan oven taakse ja kuunteli
luotien ropinaa.
Tähtäys
ja laukaus. Ärsyttävän tarkasti ampunut poliisi kaatui
maahan vatsaansa pidellen. Ironisesti, juuri sairaalan sisäänkäynnin
eteen.
Hougen
lopetti hänet toisella luodilla päähän, katsoen
kuinka veri ja aivosolut lennähtivät ympäriinsä.
Ei armosta, vaan raivosta. Hänen imperiuminsa oli tuhottu ja hän
olisi voinut karjua kuin leijona.
Toinen
tummansinisiin vaatteisiin pukeutunut mies juoksi ruumiin luo.
Hougen
kuuli kuolleen nimen. Shouji.
Ase
nytkähti toistamiseen ja toinen poliisi kaatui poikittain maassa
makaavan päälle, reikä ohimossaan.
Lipas
oli tyhjä, joten se päätyi kolahtaen auton lattialle.
Kädet vaihtoivat konemaisesti uuden.
Onneksi
tähän tehtävään ei oltu lähetetty
naisia.. Ei sitä etteikö Hougen olisi kyennyt tappamaan
heitä - hän vain vihasi sitä tekoa. Hän
mieluummin naisi naispoliiseja kuin riistäisi heiltä
hengen.
Kolmas
poliisi uskaltautui esille, kyyneleet silmissään.
Hougen
huokaisi kyllästyneenä. Tämä alkoi käydä
turhankin säälittäväksi.
-
Poliisi itkee ja pampulla lyö.... No, Genshin.
Burun
suorastaan epäuskoisten silmien edessä takapenkin alas
lasketun ikkunan yli ojentui aseenpiippu, joka tärisi villisti.
Hän
ehti kyllä laukaista vastalaukauksen. Luoti suhahti paljolti
ampujan pään yli ja rikkoi autosta vastakkaisen ikkunan.
Toinen
luoti meni harhateille, johtuen paljolti siitä seikasta, että
Genshinin ampuma luoti oli tärisevästä otteesta
huolimatta osunut jonnekin sydämen seutuville.
Hougen
hymyili pohjattoman tyytyväisenä nähdessään
kolmannen poliisin vajoavan maahan. Kuolleena.
Sitten
hän heitti kuumaksi käyneen aseen kädestään
ja siirtyi ajajan penkille, alkaen käynnistää autoa
johdoista.
Olipa
elämä taas ihanaa. Mutta se johtui aivan omista teoista.
Aluksi
heistä oli saatu vihje auton omistajalta ja kaksikko oli
saarrettu hyvin pian kolmimiehisellä jalkapartiolla sairaalan
risteykseen. Juuri nyt paikalta oli häivyttävä todella
pian. Vaikka päästävä pois koko Japanista, sillä
nyt he olivat murhanneet kolme poliisia avatakseen tien...
Hougenin
teinimäiset ajatukset keskeytti metallinmusta Honda, joka kaarsi
paikalle. Tai ei, se ei vain kaartanut, vaan....
Genshinin
hysteerinen kiljunta taustamusiikkinaan Hougen sai todistaa, kuinka
musta Honda törmäsi hänen yhtä mustan Nissaninsa
etupuskuriin, irrottaen sen kovan kolahduksen saattelemana.
Hougen
tiesi, että hänellä olivat luodit vähissä.
Hänellä oli täysi lipas, Genshiniltä puuttui yksi
luoti.
Niillä
katkeraan loppuun asti.
Ehkä
jopa voittoon...
Mies
naurahti ja avasi oven, astuen ulos valkoisessa puvussaan ja täydessä
mitassaan.
Hän
kuuli Genshinin avaavan ehjän oven, ehkä hiukan epäröiden.
Veli ehkä luuli, että tästä oli mahdollista
perääntyä...
Pahoittelen,
Genshin... Ei suinkaan.. Olisit sanonut minulle silloin kauan sitten.
***
Maksim
astui ulos autosta, valmiina hyökkäykseen.
Hän
tajusi samassa hetkessä, että häntä osoitettiin
aseella ja kyyristyi maahan, kierähtäen sivuun.
Luoti
vingahti vihaisesti asfaltissa koska ei löytänyt maaliaan.
Yksi...
Maksim
kirosi mielessään sitä seikkaa, että hän ei
pääsisi tarpeeksi lähelle Hougenia käyttääkseen
Viktorin opettaman Systema-koulutuksen oppeja... Oli taisteltava
asein.
Maksim
kierähti kuperkeikan, vetäytyen uudestaan. Kaksi....
Hougen
huusi hänelle, mutta kaikki meni ohi korvien.
Vilkaisu
sivulle.
Aramu
näytti käyttävän jotain omituista stepin
yhdistelmää väistelläkseen Genshinin ampumia
luoteja.
Kierähdys
sivulle ja ihan vain varmuudeksi, taakse. Kolme....
Hougen
nauroi ja yritti uudestaan. Neljä...
Maksim
tunsi omituisen, ikään kuin tönäisyn tunteen
olkapäässään ja tajusi seuraavaksi yskäisevänsä
verta. Hitto!
Maksim
ei edes tajunnut romahtavansa selälleen asfaltille. Aramu huusi
ja laukaisi, maksaen onnellisesti potut pottuina.
Genshin
kiljui kivusta.
Hougen
nauroi. Ansaitusti.
Paholainen
käveli lähemmäs ja osoitti aseella, etsien sihtiä.
Maksim
käänsi päänsä vasten asfalttia, kaiken
luovuttaneena. Hän kuuli lasin kilahduksen, mutta ehkä se
kuului vain hänen omasta mielestään..
Joku
raahautui tuskaisesti jotain pitkin. Metalli raapiutui vasten
asfalttia.
Sitten
kuului ääni, jota kukaan ei olisi uskonut enää
kuulevansa, ainakaan juuri tässä tilanteessa. - Hou....
Hougen... Bakemono...
Hougen
teki jotain järkyttävää. Hän heitti päänsä
korkealle ja karjui kuin haavoitettu.
Kohtaus
sai lyhyen lopun, sillä kuului laukaus, toinenkin. Kaksi veristä
läiskää ilmestyivät kurkkuun ja Hougen kaatui
horjahtaen taaksepäin.
Asfaltille
päätyessään hän oli kuollut.
Genshin
syöksyi kohti veljeään, kyyneleet silmissään.
Aramu ampui itkevää miestä suoraan päähän,
ilman hienosteluja.
Hiljaisuus
ei koskaan laskeutunut, sillä kaukaa kuului poliisiautojen
sireenien ulinaa. Niiden lisäksi kriisikokouksessa olleet
hoitajat olivat jo nyt huomanneet yhden hoidokeistaan karanneeksi.
Maksim
nousi jaloilleen. - Kuka...?
Aramu
naurahti ja laittoi aseen takaisin kainalokoteloonsa. - Sinua taitaa
pyörryttää... Muistelehan hiukan, kuka....
Maksimiin
tuli eloa kuin lyönnin saaneena. Kivusta huolimatta hän
juoksi poliisien ruumiiden päällä makaavan hahmon luo.
Jouji.
Kyyneleet
tulvivat silmiin. Maksim pudisti päätään ja
nyyhkäisi.
Hän
ei voinut mitään sille että ensin kyykistyi ja viimein
istahti asfaltille halaamaan Joujia. Ruumiin viereen..
-
Se on ohi.. Se on ohi, konstaapeli... Voit päästää
irti aseestasi...
Jouji
kohotti yllättäen päätään ja avasi
silmänsä. - Hougen...?
Maksim
painoi kuononsa vasten Joujin poskea. - Kuollut, kiitos sinun....
Kaikki on nyt loppu... Sinun täytyy vain parantua....
Maksim
hätkähti huomatessaan edessään parin valkoisten
housujen verhoamia jalkoja. Hän hellitti välittömästi
otteensa Joujista ja katsahti ylöspäin, kohdaten kuitenkin
ystävällisesti hymyilevät, tosin arpiset kasvot.
Jalkaparin
omistajan käsi ojentui tervehdykseen. - Hyvää päivää.
Minä olen Yukimura-san. Te lienette hänen asuinkumppaninne,
Makushimu-san?
-
Ha... Hai!
****
While AFF and its agents attempt to remove all illegal works from the site as quickly and thoroughly as possible, there is always the possibility that some submissions may be overlooked or dismissed in error. The AFF system includes a rigorous and complex abuse control system in order to prevent improper use of the AFF service, and we hope that its deployment indicates a good-faith effort to eliminate any illegal material on the site in a fair and unbiased manner. This abuse control system is run in accordance with the strict guidelines specified above.
All works displayed here, whether pictorial or literary, are the property of their owners and not Adult-FanFiction.org. Opinions stated in profiles of users may not reflect the opinions or views of Adult-FanFiction.org or any of its owners, agents, or related entities.
Website Domain ©2002-2017 by Apollo. PHP scripting, CSS style sheets, Database layout & Original artwork ©2005-2017 C. Kennington. Restructured Database & Forum skins ©2007-2017 J. Salva. Images, coding, and any other potentially liftable content may not be used without express written permission from their respective creator(s). Thank you for visiting!
Powered by Fiction Portal 2.0
Modifications © Manta2g, DemonGoddess
Site Owner - Apollo