Adult-FanFiction.org : Non English

Side story	By : Yatski Category: Misc. Non-English > Anime Views: 789 -:- Recommendations : 0 -:- Currently Reading : 0
Disclaimer: I do not own the anime/manga that this fanfiction is written for, nor any of the characters from it. I do not make any money from the writing of this story.

Chapter List
- 1
- 2
------------

Jouji
puri alahuultaan. Hän oli vihdoin tehnyt hämmästyttävän
löydön. Hän oli löytänyt paikan, jota kykeni
kutsumaan ”tylsyyden ytimeksi”. Se koostui lämpimästä
alkukevään päivästä, luokantäydestä
poikia ja Henry sansei-senseistä saga-murteensa kanssa.

Kuusitoistavuotias
poika tukahdutti haukotuksensa silkalla tahdonvoimalla ja katsahti
nopeasti sivulleen. Hän istui seinän vieressä, joten
luokkatovereita oli vain vasemmalla puolella.

Hänen
vieressään istuva Weed näytti lyöneen leikiksi:
teinin valkoiset sormet lähestyivät pulpetilla olevaa,
pahaa-aavistamatonta kärpästä hiipivän eläimen
tavoin.

Kärpänen
liikkui sentin. Hieroi eturaajojaan yhteen.

Kaksi.
Weedin käsi liikahti. Kellon raksutus kävi paremman
puutteessa taustamusiikista.

Jouji
pudisti päätään metsästykseen keskittyneelle
Weedille – saamatta lainkaan vastakaikua.

Joujin
oikea käsi kohottautui avaamaan gakuranin puvuntakin
ylintä nappia. Kun hän olisi sen tehnyt, hän olisi
ylittänyt rajan. Henry-sensei piti ylin nappi auki
kulkevia kapinallisina. Mutta Weed teki niin. Hidari teki niin,
lainkaan häpeämättä. Golvy ei taas uskaltanut.
Hiro ei vain viitsinyt, mutta liikunnassa parhainta ei moitittaisi
nössöksi ilman jälkiseuraamuksia.

On
niin kuuma.... Aurinko porottaa suoraan selkään...

Weedin
käsi oli siirtynyt varjoksi kärpäsen ylle ja oli
valmis sieppaamaan saaliin.

Siitä
olisi ollut reilua ilmoittaa. Mutta ei.

Karttakeppi
iskeytyi pöytään kaikella voimalla ja puisiin
pintoihin ilmestyi uusi särö. Huuto oli aluksi
käsittämätöntä karjumista, aivan kuin
epäselvää tekstiä, mutta suli sitten sanoiksi..

-
ETTEKÖ TE TAASKAAN KUUNTELE!! TÄMÄ ON VAKAVA
ASIA!

Jouji löi
kyynärpään pulpettinsa pintaan, mutta nielaisi kivusta
aiheutuneen kirouksen ja vetäisi käden nopeasti sivulleen.

Hiljaisuuden rikkoi
Weedin ääni. Kasvoilla ei näkynyt lainkaan myrtynyttä
ilmettä saaliin menettämisen johdosta, eikä ääni
kuulostanut vihaiselta.

-
Anteeksi? Sanoitteko todellakin, että tämä on
vakava asia?

Henryn katse oli
tulta ja tappuraa, mutta se ei suinkaan horjuttanut oppilasta joka
oli päästänyt haastaa opettajansa. - Kyllä, tämä
on vakava asia.

Weed
naurahti. - Eikä ole. Kaikella kunnioituksella, Henry-sensei,
tämä kirja valehtelee. Kaikki tehtävät mitä
teemme teille, ovat turhia. Jokainen kanji, jonka kirjoitamme
liittyen ”Japanin mahtavaan menestykseen ja voittoon”...
Turhaa. Miksi kulutat meidän aikaamme?

Tärinä
näytti alkavan jaloista, edeten sitten hälyttävää
vauhtia ylemmäs. Henryn koko ruumis tärisi ja hänen
merkitsevä hengenvetonsa kuului takuulla viimeiselle
penkkiriville.

-
POISTU HETI LUOKASTA! ULOS!!

Weed nousi, kumarsi
opettajalleen ja otti lakkinsa sekä kirjansa, poistuen täydessä
hiljaisuudessa.

Kun ovi oli
sulkeutunut hänen jäljessään, takapenkistä
kuului viimeinen niitti.

- Eikös sinun
kuuluisi sanoa ”ole hyvä”?

Henryn katse oli
synkän jäätävä. Suuta soittanut Sander lähti
vapaaehtoisesti, ottaen mukaansa tupakka-askin.

Kun opettaja katsoi
aktiiviset häiriköt poistetuksi, karttakeppi kohosi ja
iskeytyi kartan pintaan.

-.... Näin
Japani......

Jouji ei
tukahduttanut seuraavaa huokaustaan. Ainoa varjopuoli oli se, ettei
tästä löydöstä jaettaisi palkintoja.

***

Kiljuva ja rähisevä
poikajoukko purkautui ulos koulurakennuksen ovista aurinkoiselle
pihamaalle. Kenkien pohjat raapivat asfalttia joukon hajotessa
vähitellen, pieniksi ryhmiksi tai pareiksi.

Sukupuolisääntöjen
vuoksi erossa olleet tapasivat toisensa taas kerran. Hiro suuntasi
Reikan luo, Jouji löysi toisaalta Kiyokonsa.

-
Yoisho.

Kiyoko kohotti
katseensa – ja kauniit siniset silmänsä - nähdessään
valkoisen hahmon istahtavan viereensä puiselle penkille. - Mmm..
Oliko Henry ankara?

Jouji otti
tummansinisen lakin päästään ja käänteli
vaatekappaletta käsissään. - Hmm.. Jos ankaruutta
mitataan raivostumisen asteikolla, minun tekisi mieli ottaa tässä
oleva merkki ja heittää katuojaan.. Sanooko se jotain..?

Kiyoko nauroi. - Älä
tee niin.. Sinä et saisi uutta..

Lakki päätyi
takaisin päähän ja antoi toivottua suojaa
auringonpaisteelta. - Minä tiedän.. Mitä aiot tehdä
tänään koulun jälkeen..?

Nuori nainen
nojautui taemmas. - Mmm... Kai lähden Reikan ja muiden kanssa
ostoksille.. Isäni ylennettiin eilen ja hän sai bonuksen..
Hän antoi siitä vähän minulle.

Jouji onnistui juuri
ja juuri hillitsemään pettymyksensä. - Olisin
ajatellut että jos olisit tullut luoksemme, niin olisimme
voineet tehdä yhdessä läksyjä...

Kiyoko tyytyi vain
hymyilemään vastaan. - Joskus toiste sitten.

Jouji nousi. -
Nii-iin. Mutta menen nyt, sillä tunti alkaa kohta. En halua
myöhästyä.

Kävellessään
pois kirjojaan kainalossaan kantaen, Jouji tunsi katkerien tunteiden
nousevan pintaan.

Kiyoko oli vaihtanut
paikkaa ja nauroi nyt muiden tyttöjen seurassa – aivan
kuin pilkaten suhdetta.

Minä
saan sinut vielä.

***

Jouji sulki
takorautaisen portin takanaan, huokaisten syvään. Ulos ei
kuulunut huutoa. Se oli siunaus...

Hän käveli
pihan poikki ovelle, avasi sen vapaalla kädellään ja
astui sisälle. Kirjat päätyivät töykeästi
lattialle siksi ajaksi kun Jouji vaihtoi sisäkengät
jalkoihinsa.

Keittiöstä
kuului tasaista puhetta. Ääni, joka kuului äidille.

-
Ken-chan, ole hyvä ja selitä miksi varastit isäsi
lompakosta satatuhatta jeniä?

Vastauksena ei ollut
nyyhkytystä, ei avuttomuuden ja suurisilmäisyyden kilpeä
jonka taakse teini piiloutui. Vastaus tuli raakana ja julmana, mutta
totuutena.

- Se summa oli
satatuhatta ja viisisataa jeniä, senkin kurja. Varastin
ne, jotta voisin pysyä hengissä kulkiessani pitkin katuja.

Jouji astahti
keittiön puolelle, kirjat yhä kainalossaan ja koulupuku
päällään. - Sinä olet hullu. Mene sitten
asumaan kaduille, jos olet pedannut sinne pedin seteleistä!!

Ken kääntyi
tuolillaan ja huomasi Joujin. Hänen huulensa vääntyivät
ivalliseen hymyyn. - Oikeuden puolustaja tuli kotiin... Joku päivä
tapan sinut.

Jouji sysäsi
kirjat sivupöydälle ja asetti lakkinsa pinon päälle.
- Ellen minä tapa sinua sitä ennen.

- Sinä
ansaitset kuolla. Murhasit Mineyn...

Jouji kyyristyi
hyökkäysasentoon, valmiina ponnahtamaan kohti liikkumatonta
veljeään. Veljesten äiti oli kuin jähmettynyt
paikoilleen – joutunut vastentahtoiseksi erotuomariksi.

Jännitys
räsähti rikki kuin lattialle pudotettu peili puhelimen
soidessa. Taistelun osapuolet rentoutuivat, tyytyen vain irvistämään
toisilleen.

Cross
nousi nopeasti tuolista ja kiirehti olohuoneen puolelle. Hän
kuului vastaavan lyhyesti. Koko puheluun ei kulunut edes viittäkään
minuuttia ja luuri tuntui kolahtavan takaisin paikoilleen jotenkin
epänormaalin nopeasti, sillä usein äiti puhui
puhelimessa turhankin pitkään.

Ken ehti avata
suunsa ensimmäiseksi. - Kuka? Oliko se Kage?

Vastaus tuli hyvin
vastahakoisesti. - E-ei.. Se oli.. Se oli Reika.

Jouji kurtisti
kulmiaan. - Reika? Mitä asiaa hänellä oli?

Cross ei vastannut,
joten Jouji käveli eteiskäytävää pitkin
olohuoneeseen – vain nähdäkseen äitinsä
huolestuneet kasvot.

- Kiyoko on...
Kiyoko on kadonnut...

Joujin
hampaat pureutuivat vaistomaisesti yhteen. - Missä? Miten?

Äidin katse oli
pahoitteleva, mutta se ei auttanut tippaakaan. Ei yhtään. -
Kun he olivat ostoksilla.. He pysähtyivät ruuhkassa...
Ilmeisesti hän erosi heistä... Joku houkutteli hänet
mukaansa....

Jouji kääntyi
äkillisesti seinään päin. Hän ei halunnut
näyttää itkua äidilleen, mutta poskille valuvia
kyyneleitä ei voinut peittää. - Perverssit...
Perverssit....

Käsi
puristui nyrkkiin ja osui seinään. - Kuolkaa! Kuolkaa
kaikki!!

Kenin älähdys
kuului keittiöstä. - Hei, sinä hajotat kohta koko-

Vastaus
tuli raivolla, sielun tulella. - KUONO UMPEEN!!

Jouji liikahti. Hän
kuuli äitinsä huutavan jotain, muttei tajunnut sitä.
Kaikki oli mennyttä.

Hän juoksi
eteiseen, potkaisi sisäkengät jaloistaan ja vaihtoi ne
toisiin. Kyyneleet tipahtelivat nahalle.

Ovi jäi auki
paljaspäisen teinin juostessa pimeään. Nyt Ken huusi
hänelle.

Siitä
huolimatta Jouji sormeili portin auki ja juoksi kadulle, suunnasta
välittämättä. Kaikki oli samantekevää.

Katulamppujen ja
autojen valot vilahtelivat ohitse, sattuen kipeästi kyyneleisiin
silmiin. Tästäkin huolimatta Jouji kiristi vauhtia. Hän
oli useammin kuin kerran vähällä nyrjäyttää
nilkkansa, mutta sillä ei ollut väliä.

Putosi pisara.
Sitten toinen.

Pian kevyt, jatkuva
sade iskeytyi selkään, muuttuen aste asteelta
rankkasateeksi.

Kanaalille
ehtiessään Jouji oli läpimärkä. Hän
istahti maahan voipuneena.

Yllättäen
hän iski molemmat kämmenensä vasten asfalttia
saadakseen tukevan otteen - ja oksensi kuin juopunut. Hän oli
juossut aivan liikaa ja tiesi sen. Tässä oli rangaistus..

Kohottaessaan
katseensa hän näki mytyn kelluvan vedessä. Ihmiset
heittivät läheiseltä sillalta veteen romua –
vaikka se taisi olla ankarasti kiellettyä.

Jouji nousi
varovasti jaloilleen. Ei, tuo mytty ei ollut huonon valaistuksen
luomaa harhaa. Se oli muodoltaan epäsopiva ollakseen jokin
sillalta heitetty romu, ellei se sitten ollut...

Mallinukke.

Jouji
tuhahti ja käänsi selkänsä mytylle. Tuntuisi
nololta mennä alas ja huomata satuttaneensa perseensä
pelkän mallinuken vuoksi..

Hänen mielensä
pakotti hänet kääntymään ja katsomaan mytyn
suuntaan vielä kerran.

Ohi ajoi auto.
Voimakas valo osui kohteeseensa, paljastaen pimeyden hartaasti
verhoaman totuuden.

Vedessä ei
suinkaan kellunut konkurssin tehneen kaupan alaston, muovinen
mallinukke....

Kuva
piirtyi iäksi Joujin mieleen, viitoitti hänen tulevan
polkunsa. Ylpeästi kannettu sailor fuku oli koitunut
Kiyokon kohtaloksi.

Jouji loikkasi
matalan vallin yli ja liukui betonista luiskaa pitkin ruumiin luo.
Hän kahlasi epäröimättä äkkisyvään
veteen ja joutui likaiseen liemeen vatsaansa myöten.

Hän ei kyennyt
enää pelkäämään.

Käsi tarttui
kankaaseen ja Jouji käänsi suullaan kelluvan ruumiin
ympäri. Kyllä, se oli Kiyoko... Kasvoille oli jäänyt
hämmästynyt ilme.

-
Ei sinun pitänyt jättää maailmaa näin,
Kiyoko-chan... Minä.. Minä.. Sinä et edes tiennyt...

Jouji vältti
katsomasta Kiyokoa muualle kuin kasvoihin, sillä hän oli
raivoissaan siitä että oli oikeassa. Tytön hame oli
heitetty huolimattomasti ylös ja alushousut puuttuivat..

Vesi loiskui hieman,
kun teini raahasi ruumiin rantavallin tasanteelle. - Tietenkin...
Tietenkin heidän piti saada sinut...

Jouji nousi
seisomaan. Hän tiesi haisevansa kuin likakaivossa uinut, muttei
voinut sille mitään. Hän loi yhden ainoan katseen
Kiyokon ruumiiseen ja kääntyi, alkaen kiivetä ylös
kuin vuorikiipeilijä.

Kun
hän oli päässyt takaisin jalkakäytävälle,
suru ei pysynyt piilossa. - Minä kostan, Kiyoko!!
OIKEUDELLA!!

***

Tämän
järkyttävän tapauksen jälkeen päivät,
viikot, kuukaudet ja vuodet sulivat yhdeksi ja samaksi.

Jouji valmistui ja
muutti Akitaan useiden luokkatoveriensa kanssa. Siellä hän
kävi yliopiston ja poliisikoulun, valvoen ja vuodattaen hikeä.

Valmistujaisjuhlien
päivä oli sään suhteen kaunis. Aurinko paistoi
lempeästi, ei liian kuumasti.

Jouji halusi
purskahtaa itkuun silkasta onnesta, sillä nyt toisenlainen
tummansininen lakki painoi hänen päätään..
Ei sellainen, jossa olevan koristeen hän olisi halunnut heittää
pois.

Hän kantaisi
tätä lakkia kunnialla, olihan se samalla muisto Kiyokolle.
- 1
- 2
You need to be logged in to leave a review for this story.You need to be logged in to leave a review for this story.
Report Story

Side story